"Merkillinen juttu, tämä murha!" huomautti Fransemmery. "Ja nyt on sattunut toinen salaperäinen tapaus. Olettehan kaiketi kuullut siitä parooni von Eckhardsteinista?"
"En", vastasi Harborough. "En ole kuullut mitään. Olen ollut poissa Greycloisterista varhaisesta aamusta aina tähän asti — tulin suoraa päätä tapaamaan teitä palattuani kotiin. Mitä von Eckhardsteinista?"
"Kadonnut!" huudahti Fransemmery. "Viime yönä. Hävinnyt jäljettömiin — kukaan ei tiedä minne." Sitten hän antoi vieraalleen yksityiskohtaisen selostuksen päivän tapahtumista ja omasta osuudestaan niihin. "Mitä ajattelette tästä?" kysyi hän lopuksi. "Merkillistä, eikö totta?"
"Koko juttu on merkillinen", myönsi Harborough. "Minusta näyttää siltä kuin — mutta itse asiassa se tuntuu minusta mahdottomalta!"
"Mikä tuntuu mahdottomalta?" kysyi Fransemmery.
"Nähkääs, minä ajattelin — minun piti sanoa — näyttää melkein siltä kuin — tässä olisi kysymys toisestakin murhasta!" vastasi Harborough arasti. "Olen tuuminut itsekseni — mutta kuten sanoin, taidan olla hieman hidas ajatuksiltani, toisinaan — mahtoiko von Eckhardstein olla se mies, joka poikkesi Valtikkaan kello kaksi aamulla? Siinä tapauksessa —"
Fransemmery hätkähti.
"Ah!" huudahti hän. "Teidän saapuessanne olin itsekin juuri pääsemäisilläni tuontapaiseen johtopäätökseen! Jos hän oli se mies, niin se muuttaa asian. Mutta — olettaen että hän oli — mitä teidän piti sanoa?"
"Minun piti sanoa, että siinä tapauksessa näyttää siltä kuin hän ja Guy Markenmore olisivat olleet yhteisissä liikeasioissa", vastasi Harborough. "Ja jos asian laita on sellainen, niin liikeasiat, joku suuri rahakauppa — saattaa olla kaiken tämän pohjalla. Jokuhan on esimerkiksi mahdollisesti tahtonut vapautua heistä molemmista? Olen itse kuullut sellaisista tapauksista — en kuitenkaan tässä maassa."
"Saattaa olla, saattaa olla!" yhtyi Fransemmery. "Koko asia on salaisuus, joka näyttää olevan vaikeasti ratkaistavissa, ja —"