Rouva Braxfield kääntyi Fransemmeryyn, joka oli seisonut keskustelun ajan, ja viittasi häntä istumaan mukavaan tuoliin vastapäätä Blickiä. Rouva Braxfield istui toiselle tuolille miesten keskelle.
"Vai niin!" sanoi hän. "Hän oli siis täällä, hän? Se ulkomaalainenko, joka vieraili rouva Tretheroen luona? Kah, tosiaankin! Nähkääs, häntä minä en nähnyt — se mies, jonka näin, oli Harborough. Tosiaankin, kun oikein ajattelen, niin se ulkomaalainen on melkein yhtä pitkä ja samannäköinen kuin Harborough."
"Ettekö luule, ajatellessanne nyt asiaa uudelleen, että olisitte voinut erehtyä", virkkoi Blick. "Ettekö luule, että näkemänne mies saattoi olla von Eckhardstein eikä Harborough? Noh!"
"Ei!" sanoi rouva Braxfield. "Sitä ette saa minun päähäni, nuori mies! Minä olen ollut lakituvassa jo ennenkin, mutta nyt te koetatte syöttää vastauksia todistajallenne. Se mies, jonka näin ja josta puhuin todistajain aitiossa, oli John Harborough", sanoi hän. "Luuletteko, etten tuntisi miestä, jonka olen tuntenut pojan nallikasta asti, naurettavaa!"
"Ettehän ollut nähnyt Harboroughia seitsemään vuoteen", sanoi Blick.
"Mitä merkitsee seitsemän vuotta kolmeenkymmeneenviiteen vuoteen verrattuna", tiuskasi rouva Braxfield kiukkuisesti "Muistan, kun John Harborough syntyi, tuolla Greycloisterissa; sanon teille, että hän se oli, jonka näin tiistaiaamuna — oli kun olikin! Tämä on naurettavaa, eikö olekin, herra Fransemmery?"
Fransemmery, joka halusi kiihkeästi tietää, mitä tämä kaikki oikeastaan merkitsi, katsoi etsivään.
"Minä — tuota — muistelen, että Harborough avoimesti tunnusti menneensä tätä tietä tiistaiaamuna neljän aikaan", huomautti hän.
"Harborough myönsi kyllä; Harborough oli täällä", selitti Blick. "Siitä ei ole kysymys. Sillä toinenkin mies oli täällä — von Eckhardstein. Kysymys on minun kannaltani tarkoista ajoista ja paikoista. Arvelin, että rouva Braxfield oli saattanut erehtyä, mutta koska hän ei ole, niin voin vain antaa tunnustukseni hänen oivalliselle näölleen! Noh, sivumennen sanoen, rouva Braxfield", lisäsi hän hymähtäen, "on toinenkin asia — paljon hauskempi — jonka johdosta minun on onniteltava teitä! Kuulin kylässä juuri ennen tänne tuloani tapahtumasta, josta te olitte kertonut. Toivotan tyttärellenne kaikkea mahdollista onnea uudessa asemassaan; sikäli kuin olen kuullut, täyttää hän sen verrattomasti."
"Niinpä kyllä, kiitos, kai hän täyttää, paljon kiitoksia teille", vastasi rouva Braxfield. "Mutta tämä lienee hepreaa herra Fransemmerylle — tehän ette tiedä, mistä hän puhuu, herra Fransemmery, vai tiedättekö?"