"Ensiksikin", vastasi Blick. "Muuan ilmeisen selvä kysymys: Onko sillä mitään tekemistä Guy Markenmoren murhan kanssa?"
"Kah!" huudahti Fransemmery. "Onko sillä, tosiaankin? Hyvin tärkeä kysymys, hyvä herra, johon on kovin vaikeata vastata."
"Toiseksi", jatkoi Blick. "Rouva Tretheroe kertoi meille tutkintotilaisuudessa, että hän ja Guy Markenmore olivat solmineet vanhat rakkaussuhteensa kohdatessaan toisensa, viime maanantai-iltana ja päättäneet mennä naimisiin heti. Nyt haluaisin saada vastauksen tähän kysymykseen: kertoiko Guy Markenmore hänelle, että hän oli ollut aikaisemmin naimisissa, että hän oli menettänyt vaimonsa ja että hänellä oli poika?"
"Kertoiko hän, tosiaankin?" sanoi Fransemmery. "Kovin ihmeellistä.
Mutta — kuka tietää?."
"Jos hän kertoi", jatkoi Blick, "niin miksei rouva Tretheroe ilmaissut sitä tutkinnossa? Jos hän tiesi, niin miksi hän sen salasi?"
"Niin — miksi?" mutisi Fransemmery. "Miksi?"
"Ja jollei Guy Markenmore kertonut hänelle — naiselle, joka hänen piti naida — niin mistä se johtui?" sanoi Blick. "Kertoiko hän vai eikö hän kertonut? Minusta tuntuu, sir, että tässä on melko paljon sellaista, mikä on tuiki tärkeätä!"
"Eipä ihme", myönsi Fransemmery. "Mutta sitäpaitsi näin meidän kesken puhuen, tässä on aika paljon muutakin, jota olen kummastellut aina siitä lähtien, kun kuulin rouva Tretheroen todistuksen."
"Mitä, esimerkiksi?" kysyi Blick.
"Ei mitään erikoisempaa. Olen miettinyt yleensä, mahtoiko rouva Tretheroe kertoa kaikki, mitä hän olisi voinut kertoa; oliko hän vilpitön, avomielinen, suora, luotettava. Näin meidän kesken puhuen pidän häntä turhamaisena, itsekkäänä, yksinkertaisena naisena — ja niin typeränä kuin hänenlaisensa nainen aina on!"