"Sellaiseen typeryyteen on hyvin monesti yhtynyt suuri annos viekkautta sentään, vai mitä?" virkahti Blick. "Hän on tehnyt minuun sen vaikutuksen — sen vähän perusteella, mitä olen häntä nähnyt — että hän on senlaatuinen nainen, joka kykenee näyttelemään."
"Enpä ihmettelisi!" myönsi Fransemmery. "Näin ollen minun on saatava vastaus kysymykseen — esittääkö hän nytkin jotakin näytelmää, ja jos hän esittää, niin millainen se on?" sanoi Blick. "Ja onko Eckhardstein jollakin tavoin mukana siinä?"
"Kah!" huudahti Fransemmery. "Siinäpä onkin toinen kysymys!"
"Sievä pulma kerrakseen!" mörähti Blick.
"Musta kuin tämä tie, ystäväni", sanoi Fransemmery, kun he laskeutuivat siihen syvään ja kaitaan notkoon, joka korkeine pengermineen ja mutkineen kiemurteli Puistikon ja Woodlandin huvilan välisten harjanteiden huipuille. "Ja te tarvitsette paremmat valaistusvehkeet kuin tähdet voidaksenne päästä sen perille! Tähän mennessä te kai ette ole saanut vielä vihiäkään jäljistä?"
"Olen päässyt vasta mitättömän pienen askelen, jota kenties ei voida lainkaan sanoa askeleeksi", vastasi Blick, muistellen niitä tietoja, jotka Lansbury oli hänelle antanut. "Ei! Toistaiseksi, Fransemmery, se piiri, jossa minun on toimittava, on tosiaankin kovin ahdas. Minä — mikä teidän koiraanne vaivaa?"
Airedalelainen terrieri, joka oli juossut miesten edelle pimeälle tielle, oli rynnännyt samaan paikkaan, jossa se oli osoittanut tavattoman levottomuuden ja kiihkon merkkejä, kun Fransemmery oli menossa rouva Braxfieldin luo. Se vinkui nyt jälleen, ja kun he tulivat lähelle pensaita, kuulivat he sen valittelevan ja kaivavan kynsillään maata; vinkuna muuttui senjälkeen murinaksi.
"Enpä ihmettelisi lainkaan, vaikka se olisi päässyt metsäsian jäljille!" huomautti Fransemmery. "Arvelinkin jo joku aika sitten, että tämän tien lähettyvillä on metsäsika tai metsäsikoja; luulin eroittaneeni käpälän jälkiä höllässä hiekkamaassa. Kunpa minulla vain olisi lyhty, niin pian voisin ottaa siitä selvän, sillä helppo on eroittaa metsäsian pesä ketun luolasta."
Blick työnsi kätensä takkinsa taskuun ja veti esille jotakin, josta hänen sormilla painaessaan kajahti ilmoille terävä metallimainen raksahdus, ja sitä seurasi huikaisevan kirkas valohohde.
"Niin se on!" sanoi hän. "Sähkölamput ovat parempia kuin lyhdyt. Missä on koira?"