"Oletteko sitten varma hänen oikeudestaan!" sanoi hän kääntyen Chilfordiin päin. "Mutta — mistä ihmeestä hän on ilmestynyt? Tämä on aivan odottamatonta, vai mitä?"
"Minulla ei ollut aavistustakaan, että tällaista tulisi tapahtumaan", vastasi Chilford. "Kukaan ei ollut edes vihjannut minulle koskaan, että Guy Markenmore olisi naimisissa — minä olin aina kuullut päinvastaista! Ja kun se nainen, Margaret Hilson, tuli luokseni tänä iltana, juuri kun olin palannut toimistostani, esittäen saman kertomuksen, jonka hän oli jo esittänyt teille, niin hämmästyin aimo lailla. Mutta tiedän hänen olevan siivon, kunnioitettavan naisen, jonka ei voida otaksua keksivän kummitusjuttuja eikä tässäkään asiassa puhuvan muuta kuin sen, minkä hän uskoi olevan totta; ja kun olin kuunnellut häntä, rupesin tuumimaan, että tässä saattaa hyvinkin olla jotakin takana. Ja tiedättekö, Fransemmery, tuskin oli kulunut puolta tuntia hänen lähdöstään, kun Selcasterin asemalta ajoi kartanoon tunnettu lontoolainen asianajaja, Quillamane, Bedford Rowin varrelta, jonka seurassa, oli muuan lady ja pikku poika, ja he kertoivat tarinan, joka oli aivan samanlainen kuin vähän aikaisemmin kuulemani. Ja lisäksi", lopetti Chilford naurahtaen kuivasti ja nyökäten Fransemmerylle, "hän toi mukanaan asiakirjoja, jotka todistivat täysin oikeaksi kaiken hänen kertomansa. Noh! — juttu on aivan selvä. Markenmoren kartanossa on tänä iltana sir Guy Markenmore! — ja hän on kuuden vuoden vanha!"
"Guy Markenmore meni naimisiin Myra Halliwellin kanssa?" virkkoi
Fransemmery.
"Meni — sen jälkeen kun he kumpikin olivat poistuneet täältä", vastasi Chilford. "Ja he viettivät hyvin rauhallista elämää, Claphamin, Tootingin tai Wandsworthin puolella, ensi aluksi. Myöhemmin Myra asusti siellä yksin — Guy oli paljon poissa hänen luotaan ja piti myös asuntoa West Endissä. Myra kuoli — mutta poika jäi eloon. Quillamane tuntee koko jutun — hänellä on kaikki paperit. Avioliittotodistus, kastetodistus, kaikki: hän on ollut Guyn luottamusmiehenä koko ajan. Kun lapsen äiti kuoli, niin lapsi jätettiin Quillamanen sisaren hoitoon, joka nyt on hänen mukanaan kartanossa. He kaikki ovat siellä: minä itse otin heidät vastaan."
"Entä Harry Markenmore ja hänen sisarensa? Kuinka he suhtautuvat asiaan?" kysyi Fransemmery.
"Totta puhuakseni he eivät olleet millänsäkään!" vastasi Chilford. "He olivat aivan rauhallisia, kumpikin, ja ollakseni oikeudenmukainen heitä kohtaan on minun sanottava, että he alkoivat heti osoittaa hartaasti suosiotaan pienokaiselle. Mutta hiisi vieköön — luulenpa tuntevani henkilön, joka raivostuu kuullessaan tästä! Nähkääs, kuulin, että Harry Markenmore oli mennyt salaa naimisiin Poppy Wrennen kanssa, tämän äidin tieten!"
"Se on totta!" sanoi Fransemmery. "Heidät vihittiin Lontoossa, kolme kuukautta sitten, äidin läsnäollessa."
"Silloinpa rouva Braxfield joutuu raivoihinsa saatuaan kuulla tästä!" huudahti Chilford. "Kaiketi hän ajatteli, että Guy oli kuollut jo aikoja sitten, kun kukaan ei ollut kuullut hänestä mitään seitsemään vuoteen, että Harry perisi arvonimen ja Poppysta tulisi lady Markenmore! Oh — olipa se aika kolaus! Merkillinen juttu! Ja Quillamanen kertoman mukaan se voi käydä vieläkin merkillisemmäksi. Näyttää siltä, että Guy, joka oli ansainnut liikeyrityksillään melko summan rahaa, on testamentannut vähän ennen kuolemaansa koko omaisuutensa pojalleen, tietysti, mutta Markenmoren kartanon hän tahtoi luovuttaa ehdottomasti veljelleen ja sisarelleen ja aikoi ryhtyä toimenpiteisiin jättääkseen sen heidän käsiinsä heti, kun olisi perinyt sen. Mutta tila on perinnöllinen sukukartano! Tämä lapsi saa kaikki! Mielenkiintoista, eikö totta, Fransemmery, lakimiehen kannalta katsoen?"
"Siltä kannalta — hyvin", myönsi Fransemmery. "Sekavaa, lisäksi."
Hän tuumiskeli, mahtoiko Chilford olla halukas ottamaan laveammalta pohdittavaksi tilanteen monet sekavat kohdat, ja toivoi, ettei Chilford haluaisi, sillä hän itse ei ollut ainakaan halukas keskustelemaan nyt lakikysymyksistä. Chilford lähtikin pian pois ja Blick, vaihdettuaan kuiskaten muutamia sanoja Fransemmeryn kanssa, seurasi häntä. He kävelivät yhdessä kylään päin metsän laitaan, missä Chilford asui.