"Tämä kaikkihan on loppujen lopuksi pelkkää arvelua, vaikka, kuten sanoitte, Blick, siihen voi sisältyä aika paljon", huomautti hän. "Mutta automaattisen pistoolin löytyminen niin läheltä murhapaikkaa on aivan toisenlainen asia. Tosiaankin, miten ihmeessä se joutui siihen pesään tai onkaloon tai miksi sitä nyt nimittänemmekin?"
"Te tarkoitatte — miten se voi joutua sinne, jollei sitä pantu sinne!" sanoi Blick. "Tietysti sen pisti sinne joku, joka halusi päästä siitä — miten se olisi muuten voinut joutua sinne? Olettakaamme, että tuo joku oli tavoittelemamme murhaaja. Hän poistui paikalta, jossa oli tehnyt rikoksensa, meni Woodlandin huvilan edustalla olevan mäenrinteen poikki —"
"Luultavammin hän hiipi sen takana olevien pensaikkojen läpi", väitti poliisikomisario katsahtaen isoon karttaan, joka oli ripustettu seinälle hänen pöytänsä yläpuolelle. "Sitä tietä kulkiessaan häntä ei voitu nähdä."
"No, olkoon, että hän meni sitä tietä", myönsi Blick. "Joka tapauksessa hän saapuu notkopolulle. Laskeuduttuaan sille hän päättää päästä aseestaan. Siellä on koko joukko onkaloita pengermissä sekä niiden päällä, korkeiden pensasrivien juurella. Hän työntää syrjään pensaat ja heittää aseensa erääseen syvimmistä koloista. Siellä se olisi saanut maata iät päivät — jollei Fransemmeryn koira olisi vainunnut sitä."
"Hyvä, te olette nyt joka tapauksessa löytänyt sen, ja ensi tehtävänämme on ottaa selvä siitä, kenelle se kuuluu", sanoi poliisikomisario. "Vaikea työ, mutta suoritettavissa." Hän otti käteensä automaattisen pistoolin, jonka Blick oli pannut hänen eteensä, ja tarkasteli sitä miettivin katsein. "Näyttää olevan uuden uutukainen", huomautti hän. "Onkohan se ostettu joltakin näiden seutujen asukkaalta?"
"Aion ryhtyä tutkimaan sitä heti paikalla", vastasi Blick. "Sellaisia esineitä voidaan kai ostaa Selcasterista?"
"Metsästyspyssyjä ja revolvereita voidaan täältä ostaa vaikka kuinka paljon", vastasi poliisikomisario. "Ja epäilemättä myös tällaisia kapineita. Tässä kaupungissa on pari kolme pyssyseppää, ja tietysti täällä on rautakauppiaita ja teräsvalmisteiden välittäjiä, jotka myyvät ampuma-aseita." Hän valikoi pikku nidoksen pöydällään olevien nimikirjojen joukosta. "Kaupungin nimikirja", selitti hän. "Siitä löydätte nimet ja osoitteet."
Blick kirjoitti listalle koko joukon nimiä ja lähti tutkimusmatkalle. Hän käväisi kymmenisen kauppiaan luona, jotka kuultuaan hänen henkilöllisyydestään ja ammatistaan ja päästyään perille salaisuudesta, olivat liiankin kärkkäitä antautumaan tuttavalliseen keskusteluun kuuluisan lontoolaisen etsivän kanssa. Mutta he eivät voineet antaa hänelle minkäänlaisia tietoja — ainoakaan heistä ei ollut nähnyt aikaisemmin automaattista pistoolia. Vasta viimeisellä vierailullaan hän sai jonkinlaista apua tai osviittaa. Kauppias arveli näet, vaikkakin epäillen, että hän oli saattanut nähdä puheena olevan aseen joskus aikaisemminkin.
"Minusta tuntuu siltä, että me olemme ehkä myyneet sen", huomautti hän. "Mutta minä ilmoitan teille asiasta lähemmin — jos pistäydytte tänne kello kuudelta tänä iltana, tai milloin hyvänsä kuuden ja seitsemän välillä. Seuraavasta syystä: minulla on sivumyymälä Chilhamptonissa ja apulaiseni on tänään siellä, mutta hän palaa takaisin myöhään iltapäivällä. Jos me nyt olemme myyneet tuon pistoolin — kuten luultavasti olemme — niin hän tuntee koko asian ja tietää, kuka oli ostaja; etupäässä hän hoitaa aseosastoa. Tulkaa jälleen kuuden tienoilla; jollen minä ole saapuvilla, niin kysykää Watersia ja kertokaa hänelle, mitä minullekin olette kertonut. Voitte luottaa häneen."
Blick kiitti ja poistui. Muuan poliisimies, joka seisoi toisella puolen katua tähyillen ympärilleen, äkkäsi hänet ja astui kadun poikki hänen luokseen.