"Nähkääs!" huomautti hän hetken päästä. "Koko tässä pitäjässä ei ole toista miestä, jota pidettäisiin minua viisaampana, ja minä sanon, että koko tämän salaisuuden takana on nainen — ihan varmasti!"
"Nainen?" huudahti Blick.
"Niin, varmaankin naisia", jatkoi Benny. "Nainen tai naisia, samantekevää! Naiset ovat myrkkyä! Mikään ei ole mennyt vinoon tässä vanhassa maailmassa aina siitä lähtien, kun se luotiin tyhjästä, kuten Mooseksen ensimmäisessä kirjassa kerrotaan, jollei joku nainen myös ollut mukana pelissä! Sanon sen teille, sir, naiset ovat kaiken pahan alku ja juuri — miehet ovat rauhallisia olioita, naiset taas levottomia luontokappaleita."
"Mitäs rouva Cripps sanoisi, jos kuulisi teidän puheenne?" kysyi Blick.
"Rouva Crippsiä ei ole olemassakaan!" vastasi Benny. "Eipä silti, ettei olisi ollut! Kolme heitä on ollut joskus maailmassa — heidät kaikki olen haudannut, ja viimeisen viitisen vuotta sitten. Se riittää, sanoin minä, kun kätkin hänet maan poveen, — kolmas kerta, tuumin minä, toden sanoo! He olivat hirveitä vanhoja sammakoita, kaikki kolme, ja minä tulen paljon paremmin toimeen leskimiehenä. Jollette ole nainut mies, niin älkää ikipäivinä ottako ketään, hyvä ystävä — ei maksa vaivaa!"
"Painan mieleeni neuvonne", sanoi Blick. "Tehän tunnette asian varsin hyvin kokemuksestanne. Mutta sanokaapa — minkä naisen luulette olevan tämän jutun takana?"
"Saattaa olla yksi tai myös toinen", vastasi Benny. "Minä en pidä ollenkaan siitä Dower-talon Isabellasta — hänellä on liian paljon salaperäisiä ja kummallisia hommia ollakseen minulle mieleen. Olen tuntenut hänet jo vaaksankorkuisesta saakka, mutta aina olen kuullut hänen aikaansaavan pelkkiä rettelöitä. Luulenpa hänen olevan jollakin tavoin osallisena tässä jutussa, mutta hän pysyy vaiti kuin kala. Ja sitten tuo rouva Braxfield — minulla ei ole hänestä lainkaan hyviä ajatuksia?"
"No, mitä hänestä?" kysyi Blick. "Eikö hän ole hyvin kunnioitettava nainen?"
Benny aivasti.
"Riippuu siitä, mitä sanotte hyvin kunnioitettavaksi", vastasi hän. "Minusta ei sellainen nainen ole hyvä eikä kunnioitettava, joka piti kapakkaa saadakseen tyttönsä salavihkaa naitetuksi vanhaan perheeseen kuuluvalle nuorelle herralle! Kurjaksi menettelyksi minä sitä sanon! Mutta hän ajatteli, että nyt oli hyvä tilaisuus tehdä tyttärestä lady Markenmore — siinä käsityksessä hän oli. Eikäpä ihme, vaikkapa hän olisikin kaiken tämän takana, tavalla tai toisella. Naiset, sanon sen teille, ovat aina kaiken pahan alkuunpanijoita. Jos olisitte yhtä hyvin perehtynyt Bibliaan kuin minä — mitä ei kuitenkaan sovi odottaa, sillä minähän olen kirkon tukipylväitä — niin te tietäisitte, että kaikki se, mitä minä teille kerron, on totta kuin Jumalan sana — ihan niin! Ettekö ole koskaan kuullut kerrottavan, mitä Eeva teki vanhalle Aatami-paralle?"