"Kertoiko hän teille mitään sellaista, minkä yhteydessä esiintyi minunkin nimeni? Jos niin on laita, niin mitä hän kertoi?"
"Hän kertoi meille — tämä on etsiväkersantti Blick, joka oli kanssani, kun Spindler pistäytyi täällä — että muuan hänen keksintönsä, joka koski joidenkin väriaineiden valmistusta ja jonka hän oli lupautunut myymään Guy Markenmorelle, oli Markenmoren toimesta jätetty teidän tarkastettavaksenne, jotta te asiantuntijana lausuisitte siitä mielipiteenne."
"Aivan niin! Se jätettiin minulle. Minä annoin lausuntoni
Markenmorelle. Mutta — miten kehittyivät asiat senjälkeen?"
"Seuraavasti", vastasi poliisikomisario. "Kun Markenmore murhattiin, oli hänellä mukanaan kolmetuhatta puntaa seteleissä, jotka hänen piti kai jättää Spindlerille juuri sinä aamuna maksuksi keksinnöstä."
"Aikoiko Spindler myydä salaisuutensa kolmestatuhannesta punnasta?"
"Aikoi — niin hän kertoi meille."
Kemian professori kiersi monokkeliaan syvemmälle silmäänsä ja loi omituisen, terävän katseen molempiin miehiin.
"Uskotteko te kumpikin — oletteko rakennelleet sellaisia teorioita, että Markenmore olisi murhattu kolmentuhannen punnan takia?" kysyi hän kujeellisesti. "Se näyttää tosiaankin hyvin ilmeiseltä!"
"Sellainen teoria on tehty", vastasi poliisikomisario. "Se summa oli hänellä kello kolme tiistaiaamuna, mutta se oli poissa, kun hänen ruumiinsa löydettiin vain muutamia tunteja myöhemmin!"
"Vai niin!" sanoi professori naurahtaen lyhyesti. "Ja jotakin muuta katosi kai samalla! Kuulkaas nyt! — minä en ole poliisimies, mutta minulla on hieman älyä. Minä sanon teille, minkätähden Guy Markenmore murhattiin. Ja lyön veikkaa appelsiinista, että olen ehdottomasti oikeassa kaikissa suhteissa. Guy Markenmore murhattiin Spindlerin keksintöluonnoksen takia! Varsin varmasti!"