"En!" vastasi Guy terävästi. "En! Minä olen kuollut häneltä — ja mitä hyötyä olisi kuolevan miehen hämmästyttämisestä? Älä puutu näihin asioihin, Valencia — kuten juuri sanoin sinulle, ehkä myöhemmin saat tietää enemmän ja myös käsität enemmän. Nyt —"
Ovi aukeni juuri tällöin ja Harry palasi huoneeseen. Oikeassa kädessä hänellä oli palava kynttilä; vasemmassa lompakko, vanhanaikuinen esine virttyneine, vihreine nahkakansineen, jota Guy oli lähettänyt hänet noutamaan. Mutisten jotakin kiitoksen tapaista Guy otti häneltä sekä lompakon että kynttilän, ja astuen huoneen poikki sen perimmäiseen nurkkaan laski kynttilän tammikaapille ja alkoi tutkia sen valossa lompakkoa, Harryn ja Valencian seuratessa tarkasti hänen puuhiaan. Tutkiminen ei kestänyt kauan: luotuaan nopean silmäyksen eräisiin papereihin, jotka Guy veti esille vanhan nahkasuojuksen sisältä, hän työnsi muutamia niistä pikku salkkuun, jonka hän oli ottanut esille takataskustaan; tämän tehtyään hän kääri yhteen salkun ja lompakon ja pisti ne sinne, mistä salkku oli ilmautunut. Hän sammutti kynttilän ja kääntyi veljensä ja sisarensa puoleen.
"Eräitä vanhoja papereita siinä, joita kaipasin", sanoi hän välinpitämättömästi. "Ei mitään tärkeitä, mutta halusin vain saada ne." Hän istuutui jälleen ja sytytti uuden sikaarin. "Nyt", jatkoi hän, "kun minun aikani on rajoitettu, keskustelkaamme vain liikeasioista. Kerrohan minulle, Harry, tarkoin, millaisella kannalla ovat tilan asiat: mitä sinä puuhailet täällä ja muusta sellaisesta."
Seuraavan puolen tunnin aikana Valencia tuli huomaamaan, kuunnellessaan noiden kahden miehen keskustelevan vuokra-asioista, korjauskustannuksista, tuloista ja menoista, että olipa Guy mitä hyvänsä, niin hän oli ainakin etevä liikemies; lisäksi hän havaitsi, että Guy koetti rehellisesti ja huolellisesti antaa Harrylle järkeviä neuvoja Markenmoren tilojen hoidosta, kun tämä joutuisi sen isännäksi. Lopuksi hän veti esille käyntikortin ja ojensi sen nuoremmalle veljelleen.
"Siinä on minun liikeosoitteeni Lontoossa", sanoi hän, "ja toisella puolella on osoitteeni New Yorkissa, jolla osoitteella voitte kirjoittaa milloin hyvänsä vuoden kuluessa. Ilmoita minulle, miten asiat luistavat — kaikesta. Ja nyt minun on lähdettävä."
Hän hypähti pystyyn, sieppasi hattunsa ja päällystakkinsa. Valencia katsahti kelloon.
"Mutta miksi sinä lähdet nyt jo?" kysyi hän. "Sinä sanoit aikovasi nousta varhaiseen aamujunaan Mitbournessa? Se lähtee vasta kello neljän jälkeen. Ja nyt on kello vasta puoli yksitoista."
Guy oli jo vetänyt ylleen päällystakkinsa. Hän hymyili vastaukseksi
Valencian kysyvään katseeseen.
"Aivan niin!" vastasi Guy. "Mutta täällä lähellä on vielä eräs henkilö, jota minun on määrä tavata — liikeasioissa. Sopimus, ymmärrättehän — jo aikaisemmin tehty. Minun on lähdettävä tai muuten tulen liian myöhään."
"Mutta — olisihan sinun pitänyt saada jotakin suuhusi — mitä hyvänsä", vastusteli Valencia.