"No, te olitte väärässä", sanoi Blick säälimättömän vilpittömästi. "Rouva Tretheroe antoi sen sormuksen Guy Markenmorelle ja tämä puolestaan antoi rouva Tretheroelle toisen aivan samanlaisen. He ostivat ne vanhasta muinaisesineiden kaupasta Portsmouthin satamasta. Koskaan se ei ole ollut Myran."
Roper katsoi tiukasti etsivään. Blick nyökkäsi. Ja tällöin Roper, joka oli ottanut sormuksen kämmenelleen, heitti sen äkkiä maahan, inhoa ilmaisevin elein.
"Ajattelin, että se olisi ollut!" mutisi hän. "Mutta kun se ei kerta ole —"
Blick sieppasi sormuksen ja nousi seisoalleen.
"No, Roper", sanoi hän, "siinäkö koko totuus?"
"Kaikki, mitä minä tiedän", vastasi Roper. "En voi lisätä enää sanaakaan, herra."
"Pysyttekö siinä, mitä olette sanonut?" kysyi Blick.
"En peruuta sanaakaan!" vakuutti Roper.
"Olemme siis päässeet näin pitkälle", jatkoi etsivä kääntyen professoriin. "Olemme nyt kuulleet miehestä, joka oli Guy Markenmoren seurassa murhan edellisenä iltana ja tiesi, että Guy palaisi ylängöille kello neljä seuraavana aamuna. Kuka on se mies?"
"Luultavasti sama mies, josta hänen konttoripäällikkönsä kertoi minulle", vastasi professori. "Se on minun mielipiteeni ehdottomasti."