"Huomasin, että hän oli ihkasen kuollut, sir! Kosketin hänen kättään ja kasvojaan — ne olivat kylmät kuin kivi, kummatkin."
Komisario kääntyi poliisilääkärin puoleen, joka astui eteenpäin ja veti viitan syrjään. Hän kumartui alas ja tarkasteli pikaisesti ruumista; sitten hän nousi ja puhui päättävällä äänellä.
"Hän on ollut kuolleena, käsittääkseni, kaksi tai kolme tuntia — ehkä vähän kauemminkin", sanoi hän. "Ammuttu kuoliaaksi — revolverilla todennäköisesti."
"Onko löydetty mitään ampuma-asetta?" kysyi komisario kyläpoliisilta.
"Ei mitään, sir. Olen tutkinut tarkasti ympäristön. — Täällä ei ole mitään."
"Siis murha!" mutisi komisario. Hän astui lähemmäksi ja silmäili tarkoin kuollutta. "Minusta näyttää, että hän on herra Guy Markenmore", sanoi hän katsahtaen metsänvartijaan ja poliisiin. "Minä en ole koskaan nähnyt häntä, ymmärrättehän — hän oli poistunut täältä ennenkuin minä tulin Selcasteriin."
"Hän on Guy Markenmore, epäilemättä", sanoi poliisilääkäri. "Minä tunsin hänet vallan hyvin. Hän on muuttunut vain vähän. Tietysti tekin tunsitte hänet", jatkoi hän katsoen metsänvartijaan. "Tunnetteko nyt hänet?"
"Kyllä, tunnen hänet, sir", huudahti metsänvartija. "Hän on herra Guy, ihan varmasti, hän se on! Minä tuntisin hänet vaikka missä — miesparan!"
Poliisikomisario katseli ympärilleen. Hänen silmänsä sattuivat Markenmoren kartanoon, joka kohosi jalaviensa ja pyökkiensä keskeltä noin kilometrin päässä viettävän rinteen alla. Hän ravisti päätänsä.
"Tämä on ikävä juttu", mutisi hän. "Kuka ihmeessä on voinut hautoa mielessään hänen murhaamistaan? Ollut poissa — seitsemän vuotta, eikö niin? No, hänet on korjattava pois, ja meidän täytyy ilmoittaa asiasta heti ruumiintarkastajalle. Blick", jatkoi hän kääntyen etsivän puoleen, "huolehtikaa te siitä. Lähettäkää noutamaan kylästä apua — toimittakaa ruumis kartanoon; tutkinto voidaan pitää siellä. Käskekää tuon Hobbsin kiiruhtaa alas kylään — lähettäkää Walshaw rattailla takaisin Selcasteriin noutamaan lisää poliiseja — ja tutkikaa perinpohjin kaikki jäljet täällä ja niin edespäin. Tohtori, tahtoisitteko te jäädä tänne hetkiseksi ja tulla heidän kanssaan kartanoon, kun he voivat lähteä kuljettamaan häntä pois? — Tietysti te haluatte toimittaa tarkemman tutkimuksen. No niin — meidän tehtäväksemme jää uutisen ilmoittaminen perheelle. Herra Fransemmery, te kai tunnette heidät kaikki tyyni — lähtisittekö te minun mukaani? Surullinen tehtävä, mutta joka tapauksessa täytettävä."