"Herra Guy Markenmore, sir — sir Guy, kuten häntä nyt on nimitettävä, puhuakseni vilpittömästi — oli täällä eilisiltana. Hän viipyi täällä vain hetkisen — lähti pois puoli yhdentoista ajoissa, sir."
"Lähti, minne?"
"Sitä en voi tarkalleen sanoa, sir. Hänen oli määrä tavata joku näillä tienoin, mutta en tiedä, kuka tuo henkilö oli. Hän aikoi, sir — sir Guy — nousta varhaiseen aamujunaan Mitbournessa matkustaakseen Lontooseen."
Poliisikomisario katsahti Fransemmeryyn.
"Markenmoren notkelma on Mitbourneen vievän vuoripolun varrella", kuiskasi hän sivuun. "Ettekö sitten ole nähnyt häntä tai kuullut hänestä mitään sen jälkeen, kun hän lähti täältä kello puoli yksitoista, Braxfield?" jatkoi hän kääntyen jälleen vanhaan isännöitsijään päin. "Ette kuullut — mitään?"
"Minäkö, sir? En, sir. En nähnyt enkä kuullut."
"Mitä tämä kaikki merkitsee?" kysyi asianajaja äkkiä. "Onko jotakin tapahtunut?"
"Parasta lienee, että kerron teille kaikki avoimesti", vastasi poliisikomisario. Hän katsahti ovelle ja alensi ääntään. "En tahdo pelästyttää nuoria", sanoi hän. "Teidän on ilmoitettava heille varovaisesti, Chilford, koska te olette perheen asianajaja. Asian laita on sellainen, että Guy Markenmoren ruumis on löydetty, tuolta ylängöltä, paikasta, jota nimitetään Markenmoren notkelmaksi —" Braxfield päästi tuskanhuudahduksen. Hänen tavallisesti punakat kasvonsa kalpenivat.
"Ruumis!" huudahti hän. "Niin ollen —"
"Rohkeutta, ystäväni!" sanoi komisario. "Pysykää tyynenä! Niin — hän on kuollut ja minä pelkään — todellakin — ei ole epäilystäkään — hänet on murhattu!"