Hän kohotti äkkiä katseensa nukkavierusta lattiamatosta, jolla hän seisoi, näki oven avautuvan, tytön astuvan huoneeseen ja tulevan häntä kohti ojennetuin käsin — hoikan, notkeavartaloisen tytön, joka oli tumma kuten kaikki Markenmoret ja sorea, jollakin tavoin, jota Harborough ei saattanut määritellä heti, ilmaisten eloisuutta ja henkevyyttä. Tyttö oli nuori kaunotar; hänen raikas olemuksensa oli erikoisen vaikuttava tuossa vanhan aikuisessa ympäristössä: se teki Harboroughiin niin syvällisen vaikutuksen, ettei hän saanut sanaa suustaan, vaan piti hänen kättään omassaan ja tuijotti häneen, uskomatta oikein omia silmiään, kokonaisen minuutin ajan ennenkuin sai kiinni puheen päästä.
"Laupias taivas!" huudahti hän viimein katsoen alas tyttöön, vaikka tämä olikin pitkä, kuuden jalan ja kahden tuuman korkeudesta. "Oletteko — oletteko te Valencia?"
"Minä itse — aivan varmasti!" vastasi tyttö naurahtaen. "Ettekö tuntenut minua? Minä tunsin teidät."
"Ah!" sanoi Harborough. "Minä olin jo vanhahko ukkeli, kun lähdin matkalle — kolmenkymmenen korvissa! Mutta te, te olitte —"
"Kolmentoista", keskeytti tyttö nauraen jälleen. "Aika rasavilli kai.
Ja te olette siis todellakin palannut jälleen kotiin?"
Hän viittasi erääseen tuoliin istuutuen itse toiselle; myös Harborough istuutui ja katseli tyttöä edelleen, ihmetellen yhä sitä, että se rumanpuoleinen ja tavallinen lapsi, joka oli säilynyt hänen muistissaan, oli saattanut muuttua täksi viehättäväksi, pirteäksi olennoksi.
"Vasta tänään", vastasi Harborough; "ja niin pian kuin kuulin isänne sairaudesta, riensin suoraa päätä tiedustelemaan hänen tilaansa".
"Kiitos", sanoi tyttö vilpittömästi. "Mutta minusta hän ei ole yhtään huonompi kuin pitkiin aikoihin. Väliin hän on sairaampi, tietysti — eilen hän ei voinut kovinkaan hyvin — siitä kai johtui, että tulitte kuulleeksi mitään. Hän on jo hyvin vanha, tiedättehän — ja hyvin heikko."
"Voinko minä tehdä mitään tässä asiassa?" ehdotti Harborough. —
"Nähkääs — minä olen palannut kotiin jäädäkseni tänne iäksi päiviksi.
Olen vaellellut lähes seitsemän vuotta."
"Varmaan olette nähnyt paljon maailmaa", sanoi Valencia.