"Aivan loppumattomiin", myönsi Harborough. "Olen kolunnut maapallon kaikki nurkat! Mutta — minusta tuntui, etten koskaan ollut nähnyt mitään puoleksikaan niin viehättävää kuin vanha kotitaloni tullessani sinne tänään! Enkä minä aio jättää sitä enää. Asetun alalleni, ymmärrättehän."
"Greycloister on ihastuttava paikka", sanoi Valencia. "Olen usein kävellyt teidän puistossanne kun olitte poissa — ja ihmetellyt, kuinka te saatoitte luopua siitä niin pitkäksi aikaa."
"Minulla oli omat syyni", sanoi Harborough. "Mutta täällä minä olen jälleen ja iloitsen sydämestäni nähdessäni vielä kerran teidät kaikki. Olen tuonut kotiin valtavan suuren kokoelman kaikenlaisia esineitä — toivon, että poikkeaisitte katselemaan niitä pian."
"Varsin mielelläni!" vastasi Valencia. "Te järjestätte kai jonkinlaisen museon?"
"Luullakseni lahjoitan pois osan niistä", sanoi Harborough. "Esineitä on aivan rajattomasti, paikasta jos toisestakin. Mutta — hyväinen aika, onko tuo Harry?"
Ovi oli jälleen auennut ja nuori mies oli astunut hiljaa huoneeseen Hän oli pitkä, hoikka ja tummaverinen; hän käytti silmälaseja ja katseli ympärilleen arasti ja ujosti, mikä herätti ajatuksia ylioppilaasta. Hän hymyili laimeasti puristaessaan vieraan kättä, muttei virkkanut mitään.
"Harry, tietysti", myönsi Valencia. "Muuttunut kai yhtä paljon kuin — kuin minäkin. Vieläkö te muistatte hänet?"
"Muistan, että teimme yhdessä metsästysretken minun metsiini pari kolme päivää ennenkuin lähdin matkoille", sanoi Harborough. Hän katseli veljeä ja sisarta miettivän tutkivasti. Nämä kaksi olivat nuorempaa polvea, ajatteli hän itsekseen: Guy Markenmore, heidän vanhempi veljensä, sir Anthonyn ensimmäisestä avioliitosta syntynyt poika, oli muutamia vuosia heitä vanhempi; hän oli nyt suunnilleen yhtä vanha kuin Harborough. "Olette kai tehnyt koko joukon metsästysretkiä sitten viime näkemän?" jatkoi Harborough silmäten veljeä. "Ennenhän ne olivat, teidän maanne, kuuluisia riistarikkaudestaan."
Harry Markenmore hymyili jälleen, mutta ei nytkään virkkanut mitään; sisar vastasi hänen puolestaan.
"Harry ei harrasta erikoisemmin urheilua", sanoi tyttö. "Häneltä ei riitä aikaa muuhun kuin kirjoihin ja työhön. Hän ponnistelee kovasti — kohentaakseen asioita kuntoon. Syystä tai toisesta on tila alkanut rappeutua. Jäniksiä ja kaniineja ja fasaaneja ja peltokanoja lienee yllin kyllin — kenties — mutta rahaa mitättömän vähän!"