"Olette rohkea nainen!" hän kehui, silminnähtävän ihailevasti. "Ainakin osaatte toimia empimättä. Niinpä niin! Tämä on kummallinen tarina, Holt. Mitä te siitä arvelette?"
Olin miettinyt ankarasti Sheilan kertomuksen viimeisen puoliskon aikana. Kenties ajatukseni juoksivat vanhanaikaisia ja sovinnaisia uria, mutta sanoin mitä ajattelin.
"Ehkä", vastasin, "rouva Elphinstone voisi antaa täysin asiallisen ja pätevän selityksen siitä, miten jälkisäädös joutui hänen haltuunsa."
Sheila pyörähti minuun päin salamannopeasti.
"Mervyn!" hän huudahti. "Mielestäsi olisi minun kaiketi pitänyt kysyä sitä häneltä, ennen kuin varastin jälkisäädöksen ja karkasin — sinun luoksesi!"
"Ei — ei!" sopersin. "Minä —"
"Mutta minä uskon, että ajattelit niin!" kivahti hän. "Olisinpa totisesti ollut typerä, jos olisin antanut hänen edes aavistaa, että tiesin sen olevan hänen tallessaan! Olen varma siitä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin ilmaissut tietäväni, mitä oli piilossa kirjan välissä!"
"Mitä sitten?" kysyin.
"Hän olisi polttanut sen silmieni edessä", vastasi Sheila. "Tiedän sen! Ja kun sen tiesin, en voinut tehdä muuta kuin toimittaa paperin varmoihin käsiin."
"Neiti Merchison on oikeassa", sanoi Maythorne. "Se oli ainoa mahdollinen keino. Ja nyt on jälkisäädös tässä; huomenaamulla luovutan sen Crolelle. Kuten Holt huomautti, saattaa äidillänne olla täysin hyvä selitys siitä, kuinka hän sai paperin huostaansa. Mutta asian näin ollen toimitte niin hyvin kuin voitte. Nyt on tämä lähes miljoona puntaa koskeva jälkisäädös varmassa tallessa!"