"Siitä alkaen, kun pestasin hänet Marrasdalessa." Eccleshare katsoi vuorotellen meitä kutakin. "En ymmärrä, mitä se kehenkään kuuluu", hän jatkoi, "mutta koska tunnutte olevan tavattoman utelias, voinen kertoa teille luovuttaneeni pois täkäläiset potilaani ja aion lähteä Etelä-Amerikkaan toimiakseni siellä muilla aloilla. Tarvitsin mukaani voimakasta, kykenevää miestä, mieluimmin ulkoilmaelämään tottunutta maaseutulaista, ja otin Parslaven palvelukseeni. Senvuoksi hän on täällä."
Manners veti syvään henkeään ja pudisti päätään.
"Tiedätte, että Parslavea koskeva kuulutus on ollut nähtävänä parina tai kolmena viime päivänä, tohtori Eccleshare", hän huomautti. "Se on naulattu moniin paikkoihin ympäri koko piirikunnan. Miksi ette ole ilmoittanut meille Parslaven oleskelupaikkaa?"
"Anteeksi, hyvä mies! Minulla ei ole ollut aavistustakaan mistään kuulutuksesta. Viimeisinä päivinä oleskellessani paikkakunnallanne en kertaakaan käynyt Marrasdalen, Birnsiden tai Gilchesterin läheisyydessä. Milloin poistuin High Cap Lodgesta, menin vastaisella puolella olevalle nummelle. En ole nähnyt kuulutustanne enkä kuullut siitä."
"Tiesitte ainakin, että puhuttiin Parslaven katoamisesta", intti
Manners. "Siitä puhuttiin yleisesti."
"Siitä kuulin jonkun verran", vastasi Eccleshare kylmästi. "Mutta koska tiesin, missä Parslave oli ja miksi hän oli siellä, en tuntenut erikoista halua tulla kertomaan siitä teille. Miksi minun olisi pitänyt se tehdä?"
Mannersin sekä ulkomuoto että sävy muuttuivat virallisiksi. Hän keikautti päätään Corkerdaleen päin.
"No niin, tohtori", hän sanoi. "Tässä on etsiväkersantti Corkerdale Scotland Yardista. Kävin tänä aamuna siellä ja esitin viranomaisille erinäisiä tosiseikkoja teistä ja Parslavesta, ja jollemme saa teiltä tyydyttäviä selityksiä, niin pyydän teitä lähtemään mukaamme ja selittämään asioita muualla."
Ecclesharen leveät kasvot punehtuivat hiukan. Mutta hän silminnähtävästi koetti hillitä suuttumustaan.
"Tuohan kuulostaa uhkaukselta, Manners", hän vastasi. "Mitä selityksiä vaaditte? Mutta meidän ei sovi seisoa tämän sekasorron keskellä. Tulkaa ruokasaliini kaikki — Parslave, tulkaa tekin! Ja nyt", hän jatkoi, kun olimme kaikki peräkanaa marssineet tilavaan, raskaaseen, vanhanaikaiseen tapaan kalustettuun huoneeseen, "istukaa ja kertokaa, mistä on kysymys. Mitä erinäisiä seikkoja olette kuullut Parslavesta ja minusta? Suu puhtaaksi!"