Manners epäröi. Hän oli huoneeseen astuessaan ottanut hatun päästään ja harasi nyt sormillaan tukkaansa — hänen liikkeensä herätti minussa sen vaikutelman, että hän alkoi tuntea asemansa epävarmaksi. Hänen mieleensä tunkeutui epäilys; hän alkoi aavistaa, että kaiken tämän takana piili enemmän kuin hän oli kuvitellutkaan. Äkkiä hän osoitti Crolea, joka oli istahtanut ison ruokailupöydän päässä olevalle tuolille.
"En ole mikään lakimies!" hän huudahti. "En ole tottunut esittämään asioita niinkuin pitäisi. Herra Crole on lakimies. Ehkä —" Hän katsoi vetoavasti Croleen, ja tämä kääntyi hymyillen Eccleshareen päin.
"Asema on tällainen, herra Eccleshare", hän aloitti. "Te tiedätte yhtä hyvin kuin mekin, että herra Mazaroff murhattiin Reiver's Denissä tahi sen läheisyydessä kolmantena yönä senjälkeen kun hän oli saapunut Lehtokurppaan. Häneltä oli myöskin ryöstetty — rahaa melkoinen erä, otaksuttavasti myöskin irtonaisia timantteja, joita hänellä oli taskussaan, kaikki arvoesineet ja tärkeitä papereita. Samoihin aikoihin tämä Parslave — sanoillani, Parslave, en millään tavoin syytä teitä, muistakaa se! — katoaa salaperäisesti. Nyt on Parslave löydetty teidän asunnostanne täältä Lontoosta. Siitä olette antanut selityksen. Mutta on muutakin, ja juuri sitä luulen kersantti Mannersin erityisesti tarkoittavan. Senjälkeen kun te ja herra Armintrade ja isäntänne herra Courthope lähditte Marrasdalesta eilen aamulla, ilmoitettiin Mannersille, että teidät ja Parslave oli murhailtana nähty Reiver's Denin läheisyydessä, ja kertoja oli juuri vähän aikaisemmin kuullut sen laukauksen, joka oli välittömänä syynä Mazaroffin kuolemaan. Senvuoksi, sir, on teidän mielestäni selitettävä kaikki, mitä voitte."
Eccleshare oli sijoittunut takkamatolle, seisoen kädet taskussa ja kuunnellen rauhallisena. Oven pielessä olevan tuolin laidalla istui Parslave jäykkänä ja ilmeettömänä.
"Ennen kuin selitän mitään", virkkoi Eccleshare oltuaan hetkisen ääneti, "haluaisin tietää, kuka murhayönä näki Parslaven ja minut lähellä Reiver's Deniä."
Crole nyökkäsi ja katsahti Mannersiin.
"Mielestäni voitte ilmaista sen tohtori Ecclesharelle", hän huomautti.
"No niin — se oli Cowie", sanoi Manners. "Reiver's Denin lähellä olevassa mökissä asuva vanhus. Hän näki teidät — molemmat."
"Mitä hän näki?" tiedusti Eccleshare.
"Hän näki teidät siellä ja kuuli teidän puhelevan. Sitten hän näki teidän yhdessä poistuvan herra Courthopen huvilalle, High Cap Lodgelle päin."