Eccleshare nyökkäsi. Hän silmäili meitä vuorotellen ja pysyi hetkisen vaiti, ilmeisesti miettien.
"Kuulkaahan!" hän puhkesi äkkiä puhumaan. "Epäilläänkö minua tai
Parslavea tai molempia murhaajiksi?"
Ei kukaan vastannut. Manners liikahti rauhattomasti tuolillaan. Scotland Yardin miehen kasvot pysyivät liikahtamattomina kuin olisivat olleet graniittia. Maythorne näytti välinpitämättömältä. Crole ja minä katselimme toisia. Syntyi lyhyt hiljaisuus, jonka katkaisi Manners.
"Haluaisin tietää, mitä tuolla Parslavella on kertomista senöisistä puuhistaan", hän sanoi. "Hän on tuottanut meille aika lailla vaivaa."
"Olen ihan varma siitä, ettei Parslave ole lainkaan aavistanut tuottaneensa teille vaivaa", huomautti Eccleshare. "Ette kaiketi muista, ettei Parslave osaa lukea, joten hän ei ole saanut tietoja sanomalehdistä. Mutta, Parslave, kertokaa kersantti Mannersille, mitä teitte sinä iltana, jolloin lähditte Marrasdalesta!"
Näin käskettynä Parslave väänsi kasvonsa muistelevan näköiseksi. Äkkiä hänelle välähti jotakin päähän; hänen kasvonsa kirkastuivat.
"Sehän oli Cloughtwaiten markkinapäivä", hän alkoi. "Olin ollut siellä — vein sinne joitakuita herra Robinsonin lampaita. Palasin sieltä illansuussa. Sitten menin kotiin ja määräysten — tuon tohtorin määräysten — mukaisesti pukeuduin parhaisiin vaatteisiini. Miksikö? Minun oli lähdettävä Lontooseen sinä iltana. Söin sitten illallista ja sen jälkeen kävelin Lehtokurppaan. Menin sinne sisälle ja join ryypyn. Siellä asuva vieras herra tuli huoneeseen, jossa meitä oli tungokseen asti, karjanajajia, paimenia ja sellaisia. Hän tarjosi meille kaikille ryyppyjä ja sauhuja. Hän oli todella aulis! Ja keskustelikin kanssamme ystävällisesti. Sitten hän poistui. Minä viivyin vielä hetkisen, sitten minäkin lähdin — kohtaamaan tuota tohtoria sopimuksen mukaan. Tapasin hänet. Muuta en sinä iltana tehnyt ennen lähtöäni."
"Mainitsitteko koskaan kellekään aikovanne matkustaa Lontooseen?" tiedusti Maythorne.
"En, herra, en maininnut", vastasi Parslave. "Minulla ei ollut mitään syytä siihen. Olen yksinäinen mies — minulla ei ole lapsia eikä omaisia, jotka jäisivät jälkeeni. Maksoin vuokrani — ja lähdin. Se on tapaistani. En välittänyt puhella siitä. Tietääkseni se oli yksinomaan minun asiani."
"Missä kohtasitte tohtori Ecclesharen?" kysyi Manners.