"Niin", hän virkkoi. "Asia on niin, että koko juttu on kovin sekava. Eilen illalla tietystikin. Lähdettyämme neiti Apperleyn asunnosta ajoimme Shortin hotelliin — asumme aina siellä käydessämme Lontoossa. Sinne saavuttuamme söimme päivällistä yksityisessä seurusteluhuoneessamme. Vähän aikaa senjälkeen saapui Sheila. Hän —"
"Mitä? Neiti Merchison tuli sinne, niinkö?" keskeytti Maythorne.
"Neiti Merchison — Sheila — tytärpuoleni — kyllä hän tuli. Hän ja hänen äitinsä menivät viereiseen makuukamariin keskustelemaan. Kuulin heidän äänensä. Minä — minä menin alakertaan; arvelin — nähkääs — polttaa sikaarin tupakkahuoneessa. Olin siellä ehkä tunnin verran — jouduin mielenkiintoiseen keskusteluun erään miehen kanssa, joka osoittautui jonkunlaiseksi arkeologiksi. Kenties olin poissa hiukan kauemminkin. Sitten palasin huoneisiimme. Siellä ei ollut ketään — ei kerrassaan ketään! Ajattelin, että rouva Elphinstone ja Sheila olivat ehkä menneet seurustelusaliin, ja menin sinne, mutta heitä ei näkynyt. Odotin jonkun aikaa. Mutta kun heitä ei kuulunut, aloin tiedustella. Ja sain tietää — todella hyvinkin hämmästyttävää — sain eteisvartijalta tietää, että rouva Elphinstone, Sheila ja Alison Murdoch olivat kaikki poistuneet hotellista jonkun aikaa sitä ennen, ilmeisesti kohta senjälkeen, kun minä olin lähtenyt tupakkahuoneeseen. Ja —"
"Suokaa anteeksi, herra Elphinstone!" pisti Maythorne väliin. "Mutta — kuka on Alison Murdoch?"
Elphinstone katsoi kysyjään samannäköisenä kuin mies, jota ihmetytti se, etteivät kaikki tiedä yhtä paljoa kuin hän.
"Alison Murdoch?" hän kertasi. "Ahaa, niin, tehän ette olekaan Marrasdalen asukkaita. Alison Murdoch on jonkunlainen vaimoni kasvatussisar. He kasvoivat lapsina yhdessä, nähkääs. Sitten hän aikoinaan oli monta vuotta vaimoni kamarineitona — ja on vieläkin, kun olemme matkoilla, kuten esimerkiksi nyt. Mutta hän on muutamia vuosia asunut eräässä pienessä talossa Marrasdalessa — oikeastaan Birnsidessä — omilla varoillaan — hänen vaatimuksensa ovat vähäiset. Mutta hän on toimelias nainen — matkailuaikana esimerkiksi hän on apuna Lehtokurpassa keittiöpuuhissa — taitava, työteliäs nainen."
"Ja menikö hän eilen illalla kaupungille rouva Elphinstonen ja neiti
Merchisonin kanssa?" kysyi Maythorne.
"Niin eteisvartija kertoi. Hän sanoi, että rouva Elphinstone ja hänen kamaripalvelijattarensa — heidät molemmat tunnetaan Shortin hotellissa varsin hyvin, sillä käymme aina kaikki kolme Lontoossa kaksi tai kolme kertaa vuodessa — ja neiti Merchison, joka siellä myöskin tietysti tunnetaan hyvin, menivät kaikki yhdessä ulos — muistaakseni hän sanoi puoli kymmenen."
"Noutiko hän heille ajurin?" tiedusteli Maythorne.
"Ei — hän kertoi heidän lähteneen vasemmalle katua myöten — jalkaisin", vastasi Elphinstone. "Hyvä Jumala! En totisesti jaksa käsittää, miksi heidän piti mennä jalkaisin niin myöhään illalla!"