"Mutta tärkeintä on", huomautti Crole, "palasivatko he tahi palasiko heistä joku."
"Heistä ei ole kukaan palannut!" valitti Elphinstone. "Odotin puoliyöhön saakka. Sitten vihdoin paneuduin makuulle — perin ymmällä. Mutta olin niin väsynyt, että vaivuin heti uneen ja nukuin sikeästi aamuun asti. Suureksi hämmästyksekseni ei rouva Elphinstone eikä Alison Murdoch ollut palannut — Sheilan otaksuin luonnollisesti olevan neiti Apperleyn luona. Syötyäni senvuoksi hieman aamiaista ajoin neiti Apperleyn asunnolle ja tapasin tämän nuoren naisen juuri lähdössä opetustunnilleen. Hämmästyin yhäkin enemmän, kun hän ei tietänyt mitään Sheilasta. Sheila, hän kertoi, oli edellisenä iltana istunut ensiksi pitkän aikaa äänettömänä, sitten ilmoittanut lähtevänsä Shortin hotelliin selvittämään asioita äitinsä kanssa ja lähtenyt heti — eikä ollut palannut! Niin", päätti Elphinstone kertomuksensa, huojutellen hopeanuppista keppiään, "siinä sitä ollaan! Kaikki kolme ovat kadonneet! Lontoossa! Muistin herra Maythornen, kävin hänen toimistossaan, ja minut saatettiin tänne hänen luokseen. Ja aioin kysyä teiltä, herra Maythorne — pidättekö mahdollisena, että heidät on ryöstetty?"
Ei kukaan nauranut; Elphinstonen yksinkertaisuus oli liian silmiinpistävä. Hän oli yksinkertaisuudessaan myöskin vakava, ja Crole oli yhtä totinen vastatessaan hänen vilpittömään kysymykseensä.
"Ei, herra Elphinstone, en usko, että kolme naista voidaan ryöstää edes Lontoossakaan. Luultavasti he ovat menneet jollekin omalle asialleen, ja kenties heillä on ollut hyvät syynsä jäädä palaamatta. Mutta sallikaa minun kysellä teiltä vielä vähän. Kun vaimonne ja hänen tyttärensä vetäytyivät makuuhuoneeseen puhellakseen kahdenkesken, niin missä oli Alison Murdoch?"
Herra Elphinstone mietti hetkisen.
"Otaksuttavasti", hän vastasi vihdoin, "sen viereisessä huoneessa — pukeutumishuoneessa, jossa hän nukkui. Meillä on Shortin hotellissa ollessamme aina samat huoneet: seurusteluhuone, makuukamari ja pukeutumishuone. Viimemainittu on aina Alison Murdochin hallussa. Luullakseni hän oli siellä, kun vaimoni ja Sheila menivät makuukamariin."
"Saitteko eteisvartijalta tietää, olivatko he ottaneet mitään mukaansa?" tiedusti Crole. "Jotakin kevyttä matkatavaraa tahi muuta sentapaista, ikäänkuin he tahi joku heistä aikoisi viipyä poissa koko yön?"
"Sitä en kysynyt", vastasi Elphinstone. "Mutta olen varma, etteivät he ottaneet. Eteisvartija — älykäs mies, jonka olen tuntenut monta vuotta — mainitsi tänä aamuna, että hän oli naisten lähtiessä arvellut heidän menevän — niin, se ei totisesti olisi johtunut mieleenikään."
"No, mihin sitten?"
"Hän kertoi luulleensa naisten menevän — käyttääkseni hänen sanojaan — tunniksi kuviin", vastasi Elphinstone. "En luonnollisesti ymmärtänyt häntä. Hän selitti, että ensimmäisen kadunkulman takana Shortin hotellista siihen suuntaan, johon he olivat lähteneet, oli yksi noita uudenuutukaisia elävienkuvien teattereja, joissa, kuten olen kuullut, näytellään liikkuvia kuvia. Mutta en saata uskoa —"