"En usko tuota juttua!" hän virkkoi melkein halveksivasti. "Satua!"
Olin heti pystyssä — pyörähdin todella raivoissani etsivään päin.
"Mitä hemmettiä te tarkoitatte?" kiljaisin. "Epäilettekö neiti
Merchisonin sanaa?"
Etsivä silmäili minua kuten viisikymmenvuotias silmäilee pahaista koulupoikaa; hänen ivallinen halveksumisensa minua kohtaan oli silminnähtävä — ja se pisti.
"Malttia, Holt!" varoitti Maythorne. "Corkerdale tarkoittaa —"
"Tarkoitan sitä, että olkoonpa neiti Merchisonin kertomus kuinka tosi tahansa — enkä sitä epäilekään", selitti Corkerdale, "en kuitenkaan usko, että tuolla oleva rouva ei ole mukana jutussa! Hän ja Murdoch-nainen — tekaistu juttu! Ryöstö! Silmänlumetta, jonka avulla toinen nainen pääsi livistämään. Bownas tietysti yllätti sen toisen; tämä viekoitteli hänet kujaan ja lopetti hänet! Se on ilmeistä! Mutta — rouva Elphinstone on sekaantunut siihen, enkä minä aio lähteä tästä hotellista eikä liioin Mannerskaan, ennen kuin olemme saaneet hieman kuulustella häntä. Siinä se."
Sisuni kiehui vielä raivosta, mutta katsoin Maythorneen, mielessäni ihmetellen, että hän pysyi niin rauhallisena. Hän oli yhtä mittaa nyökytellyt päätään Corkerdalen puhuessa ja oli ilmeisesti antamaisillaan tälle hyvin harkitun vastauksen, kun ulko-ovelle koputettiin ja sen avasi vahtimestari.
"Onko herra Maythorne täällä?" hän kysyi, silmäillen ympäri huonetta. Kun Maythorne astui häntä kohti, lisäsi hän sitten: "Tulisitteko puhelimeen, sir, Cottingley-niminen henkilö kysyy teitä."
YHDEKSÄSKOLMATTA LUKU
Laivalle lähtevä juna