Menin hänen luokseen; hän veti minut käytävään ja sulki oven.
"Sanoma Cottingleyltä", hän supatti. "Hän on viimeksikuluneiden kahden vuorokauden aikana suorittanut perinpohjaisia tiedusteluja höyrylaivakonttoreissa, työskennellen kuin neekeri. Ja vihdoin on hän saanut selville jotakin! Tänään iltapäivällä tilasi eräs nainen, joka tarkoin vastaa hänelle antamaani kuvausta Alison Murdochista, kaksi matkalippua New Zealand Shipping Companyn toimistosta, Cockspur-kadun varrella, kaksi matkalippua Uuteen Seelantiin sanotun yhtiön laivalla Rimertaka, joka lähtee Southamptonista varhain huomenaamulla. Laivalle lähtee juna kello kymmenen tänä iltana Waterloo-asemalta. Cottingley on siellä — hän on hankkinut mukaansa pari etsivää Scotland Yardista; aikaa säästääkseen hän meni sinne ja kertoi, mitä oli saanut selville. Lähdemme sinne heti. Lähin kysymys on, kerrommeko tästä noille sisällä oleville miekkosille. Mitä arvelette?"
"Corkerdale vakuutti äsken, ettei hän poistu tästä hotellista kuulustelematta sitä ennen rouva Elphinstonea", vastasin. "Hän aikoo odottaa kunnes lääkäri palaa."
"Tulkaa sitten!" kehoitti hän. "Kello on nyt yhdeksän ja kaksikymmentä; ehdimme Waterloolle hyvissä ajoin. Tulimmaista! Minua ei ihmetyttäisi, jos Cottingley vihdoinkin olisi osunut oikeille jäljille! Kerroinhan teille, kuinka terävä veitikka hän on."
Juoksimme alas eteishalliin. Ulkosalla seisoi kaksi ajuria; Maythorne lähestyi ensimmäistä.
"Meidän on paras pysähtyä vähän ennen kuin saavumme asemalle", hän huomautti noustessamme rattaille. "Seisauttakaa York-tielle hotellin kohdalla", hän lisäsi ajajalle. "Nähkääs, Holt!" hän jatkoi, kun olimme lähteneet liikkeelle etelään päin. "Jos tämä nainen on Murdoch, tuntee hän teidät, sillä hän näki teidät Lehtokurpassa; hän saattaa tuntea minutkin, vaikka minä en muistakaan häntä. Meidän on senvuoksi liikuttava varovasti; jos hän aikoo livistää lopullisesti, säikähdyttää pieninkin seikka hänet pakosalle. Mutta — hän tilasi kaksi matkalippua, tämä nainen, josta Cottingley kuuli. Kellehän toinen lienee?"
"Olisikohan hänellä ollut rikostoveri, — jos tämä nainen todellakin on
Murdoch?" huomautin.
"Hänellä on epäilemättä ollut rikostovereita täällä Lontoossa tuossa Harrow-kadun jutussa", vastasi Maythorne. "Ehkä häntä on avustanut veli, josta hän puhui rouva Elphinstonelle ja neiti Merchisonille. Mitä tulee rikostoveriin Mazaroffin jutussa — no niin! Jos hänellä oli —"
Maythorne vaikeni ja oli ääneti niin kauan, että minä vihdoin kysyin, mitä hän ajatteli.
"Ajattelin sitä", hän vastasi hitaasti, "sitä, että jos tämä nainen Murdoch todella murhasi Mazaroffin ja jos hänellä oli rikostoveri, ja jos Murdoch on sama nainen, joka tänään tilasi kaksi matkalippua Uuteen Seelantiin, ja jos — kaikki on vain jos, käsitättehän — jos toinen matkalippu on hänen rikostoveriaan varten, niin silloin otaksuttavasti saamme hyvin hämmästyttävän yllätyksen ja paljastuksen! Mutta, kuten sanoin, kaikessa siinä on jos."