Laskeuduimme ajurin rattailta York-tien kulmassa ja astelimme ripeästi suurelle asemalle. Ennen kuin olimme ehtineet rinteen puoliväliin, kohtasimme Cottingleyn. Hän maleksi kädet housuntaskuissa ja savuke riippumassa höllällä omituisen suun pielessä ja näytti yhtä tyyneltä ja huolettomalta kuin aina.
"Arvelin teidän tulevan tätä tietä", hän sanoi meidän pysähdyttyä. "Tulitte hyvissä ajoissa — on vielä viisikolmatta minuuttia. Luulisin, että hän — he, tarkoitan — saapuvat vasta viimeisellä hetkellä. Ja kaikki on valmiina. Ainoa pulma on: jos tämä nainen on se, joksi häntä epäilemme — Murdoch — kuka voi tuntea hänet varmasti?"
"Herra Holt", vastasi Maythorne.
Cottingley silmäili minua arvostelevasti — luulenpa, ettei hän pannut minuun kovinkaan suurta merkitystä.
"Tunnetteko hänet?" hän tiedusti.
"Kyllä tunnen hänet!" vastasin.
Virkkamatta enää sanaakaan hän kääntyi kantapäällään asemaa kohti.
"Nyt on meneteltävä seuraavasti", hän puheli kävellessään välissämme. "Southamptonin juna lähtee sillalta numero neljä täsmälleen kello kymmenen. Muassani on kaksi ehdottomasti luotettavaa miestä Scotland Yardista — minun oli tietysti käytävä siellä kertomassa kaikki, jos minun oli mieli saada mitään kunnollista aikaan — ja he ja minä olemme sillalla. Hän ei tunne meitä. Onko pelättävissä, että hän tuntee jommankumman teistä?"
"On hyvin otaksuttavaa", vastasi Maythorne, "että hän tuntee meidät molemmat."
"No niin", virkkoi Cottingley. "Siispä teemme näin. Minä ja etsivät olemme jo vihjaisseet rautatieviranomaisille, että saattaa tapahtua tärkeä vangitseminen, ymmärrättekö? Aion sijoittaa teidät molemmat juuri sulkupuomin sisäpuolelle, jossa olette näkymättömissä. Pysyttelette siellä, kunnes matkustajia alkaa tulla portista junaan. Minä olen lähellänne; etsivät ovat metriä tahi paria kauempana, kosketuksissa minun kanssani; saapuvilla on myöskin pari, kolme rautatiepoliisia siltä varalta, että syntyy häiriötä. No, jos herra Holt tuntee tämän Murdochin, antaa hän minulle merkin nostamalla hattuaan juuri naisen kulkiessa ohitse — ja loput saatte jättää meidän huoleksemme. Sitten ei ole muuta kuin se, että jos pidätämme hänet, niin olen sopinut asemaväen kanssa, että etsivien on kiireisesti vietävä hänet pieneen sillalla olevaan toimistoon — te seuraatte sinne."