Menin lähemmäksi hänen avoimen hymynsä ja käytöksensä rohkaisemana.
"Toivon, että se osoittautuu todeksi", virkoin. "Mutta itse puolestani en ole lainkaan onnellinen juuri nyt."
Hänen katseensa sai huolestuneen ilmeen.
"Niinkö?" hän kysyi. "Ettekö? Miksi ette?"
"Luultavasti näitte minut eilen — ei, toissapäivänä — lähellä Lehtokurppaa vanhanpuoleisen herrasmiehen seurassa", vastasin. "Menitte ohitsemme. No niin, hän on hävinnyt — kateissa!"
Hän astui vähän lähemmäksi minua, ja ikäänkuin hänen tietämättään hänen katseensa lipui pitkin nummea.
"Tarkoitatteko — täällä?" hän kysyi. "Nummellako?"
"Juuri niin", myönsin. "Hän lähti majatalosta eilenillalla päivällisen jälkeen eikä ole palannut. Te kai tunnette nämä seudut? Onko täällä sellaisia paikkoja —"
"Täällä on useita vaarallisia kohtia", keskeytti hän hätäisesti.
"Oletteko etsineet häntä?"
"Etsimme häntä monin miehin koko yön", vastasin. "Mutta emme ole kuulleet emmekä nähneet hänestä jälkeäkään."