"Etsin käsiini poliisin ja tutkitutan koko seudun", vastasin. "Enkä saa tuhlata aikaa; suonette senvuoksi anteeksi, että riennän pois."
Poistuin pitemmittä puheitta — tiesin varsin hyvin tapaavani Sheilan uudelleen sinä päivänä ja myöskin tuonnempana. Erotessamme hän nyökkäsi minulle merkitsevästi, mutta en ollut ehtinyt edetä sataa metriä, kun Elphinstone luikkasi jälkeeni.
"Jollette joudu puoliselle, niin tulkaa päivälliselle! Tuokaa ystävänne mukaan! Olisi hauska tutustua häneen."
Heilautin kättäni vastaukseksi ja jatkoin nummen poikki matkaani
Lehtokurppaan. Webster seisoi maantiellä avoimen oven edessä.
"Oletteko saanut tietoja?" kysyin tullessani hänen lähelleen.
"En vihiäkään, sir", vastasi hän. "En kerrassaan mitään." Astuessani kanervikolta tielle hän sitten jatkoi: "Tuolla sisällä on kaksi miestä odottamassa teitä, herra Holt. He haluavat joitakuita tietoja. Toinen on poliisikersantti, toinen sanomalehtien uutistenhankkija."
"Sitten on asia yleisön tiedossa, Webster", huomautin. "Juttu käy yhä kummallisemmaksi."
"Niin, kaikki tämän seudun asukkaat sen nyt jo tietävät, herra Holt", vakuutti hän. "Olen tänä aamuna puhellut useiden henkilöiden kanssa, jotka olivat nähneet herra Mazaroffin kahtena ensimmäisenä päivänä ollessamme täällä, ja paria sellaista, jotka olivat keskustelleet hänen kanssaan toisena päivänä, ja he kaikki tietävät, että hän on kadoksissa. Mutta en ole tavannut ketään sellaista, joka olisi nähnyt hänet eilen illalla — tuntuu melkein siltä, että hän suorastaan katosi astuessaan ulos tuosta ovesta."
"Siitä ei ole epäilystäkään, Webster", myönsin. Totta puhuen olin jo alkanut aprikoida, että Mazaroff oli kenties tarkoituksellisesti kadonnut jäljettömiin. Hän tunsi paikkakunnan; hän tiesi, mihin hänen oli mentävä päästäkseen junaan; kummallakin puolellamme oli vain muutamien kilometrien päässä suuria pääratoja; tällä hetkellä hän saattoi jo olla Lontoossa, kadonneena toistamiseen eläessään ja oikeastaan samasta syystä kuin ensi kerran. Mutta se oli pelkkää oletusta. Menin majataloon.
"No niin, Webster", sanoin, "mennään sisälle kuulemaan, mitä asiaa vierailla on."