"En ole nähnyt ainoatakaan epäiltävää henkilöä läheisyydessämme täällä enkä muuallakaan koko matkamme kestäessä", vastasin.
"Tietysti ette!" tokaisi Maythorne kuivasti. Sitten hän muuttui totisen tarkkaavaksi ja lisäsi: "Kertokaahan meille kaikki tapahtumat sellaisinaan, herra Holt — lyhyesti!"
Kerroin heille kaikesta, mitä oli sattunut siitä alkaen, kun Mazaroff meni yksin nummelle, siihen saakka, kun hänen silvottu ruumiinsa tuotiin Lehtokurppaan sinä aamuna. Ja koko ajan pyöri mielessäni päätöksen ja empimisen välinen ristiriita — pitäisikö minun ilmaista salaisuus näille kahdelle. Mutta tunsin kuitenkin, että minun pitäisi se tehdä, ja äkkiä varmistauduin siitä, ettei meitä häirittäisi, ja toistin heille sananmukaisesti, mitä olimme Mazaroffin kanssa puhelleet toisena iltana ollessamme Lehtokurpassa.
He olivat oivallisia kuulijoita — sellaisia, jotka kuuntelevat ehdottoman tarkkaavasti, tehden huomautuksensa vasta tarinan päätyttyä. Mutta minun lopetettuani puhkesi Crole puhumaan terävän päättävästi.
"Uskon sen kaiken!" hän sanoi. "Olin varma siitä, että Mazaroffilla oli joku kummallinen salaisuus. No niin, siinähän se on! Ja lähin tehtävämme on nyt kertoa se rouva Elphinstonelle, joka oikeastaan on rouva Merchison — ja heti paikalla!"
"Kuta pikemmin, sitä parempi!" vahvisti Maythorne. "Sillä onhan seikkoja, joiden nojalla hänet voidaan tuntea, esimerkiksi mainitsemanne syntymämerkki."
"Niin, heti", selitti Crole. "Hän on saattanut kuolla — otaksuttavasti hän kuoli — tekemättä jälkisäädöstä. Hän ei maininnut minulle mitään sellaista. Jos asia on niin ja hänet voidaan todistaa Merchisoniksi, niin tämä rouva ja hänen tyttärensä saavat perinnön, tytär tietysti suurimman osan. Holt, teidän on lähdettävä kanssani sinne — mikäs sen nimi olikaan — Marrasdale Toweriin nyt heti. Oiva paljastus!"
"Siitä tehtävästä en pidä", huomautin.
"Epäilemättä ette, mutta saamme tehdä paljon sellaista, mikä ei miellytä meitä ketään, ennen kuin tämä juttu on selvitetty", vastasi hän, hymyillen jurosti. "Tulkaa! Mennään me kaksi ja jätetään Maythorne omiin puuhiinsa. Hän ei ole toimettomana."
Pian opastin Crolea nummen poikki Marrasdale Toweria kohti, antaen hänelle matkalla suppean kuvauksen henkilöistä, jotka hän siellä kohtasi. Yhden heistä tapasimme, ennen kuin saavuimme portille — Sheila tuli juuri ulos, ja huomasin heti, että hän oli kuullut uutisen.