"Äiti on jossakin lähistöllä", hän selitti. "Herra Elphinstone meni johonkin kunnanviranomaisten kokoukseen — hän palaa kotiin vasta iltapäivällä."
Hän opasti meidät puutarhan läpi taloon. Tapasimme rouva Elphinstonen istumassa työhuoneessaan pöydällään olevien kirje- ja paperikasojen takana. Meidän astuessamme sisään hän loi meihin epäämättömästi kysyvän silmäyksen; se ei tosiaankaan näyttänyt liian ystävälliseltä, ja kuulin Crolen päästävän pienen, hiljaisen äännähdyksen, ikäänkuin hän olisi tuntenut vihamielisen tuulahduksen sieraimissaan. Mutta tapansa mukaan Sheila tuli avuksemme käyden suoraan käsiksi asiaan.
"Äiti", hän alkoi, "on aivan totta, mitä olemme kuulleet herra Mazaroff-parasta. Hänet on löydetty kuolleena nummelta; tässä on hänen asianajajansa herra Crole Lontoosta, ja hän haluaa puhutella sinua."
Rouva Elphinstone tuijotti Croleen, ikäänkuin olisi kuullut tämän tulleen pyytämään hänen tyttärensä kättä tahi jotakin muuta yhtä ylettömän outoa seikkaa. Hän oli niitä naisia, jotka voivat saattaa ihmiset hämille pelkästään tuijottamalla heihin, ja jos hän olisi tuijottanut minuun samalla tavoin kuin Croleen, olisin minä lähtenyt pakoon. Mutta Crole säilytti malttinsa täydelleen, ja hänen kumarruksensa oli yhtä hyytävän kylmä kuin rouva Elphinstonen käytös.
"Toivoisin vain, että minun sallittaisiin tehdä muutamia tärkeitä kysymyksiä asiakkaani kuoleman johdosta", hän virkkoi. "Ensinnä lienee minun mainittava eräs seikka, jota ette ehkä kumpikaan tiedä. Herra Mazaroff murhattiin."
Tällä ilmoituksella oli erilainen vaikutus kumpaankin kuulijaan. Sheilalta pääsi hiljainen äännähdys, josta kuvastui kauhistusta ja hämmästystä; rouva Elphinstone loi Croleen pikaisen silmäyksen.
"Oletteko siitä varma?" hän tiedusti.
"Se on lääkärien mielipide, rouva", vastasi Crole, kumartaen taaskin kylmästi. "Mielestäni ei ole mitään syytä eittää sitä vastaan. Asiakkaani ammuttiin kuoliaaksi."
Rouva Elphinstone osoitti sormellaan kirjoituspöytänsä vierelle sijoitettuja tuoleja.
"Ettekö halua istuutua?" hän kysyi hieman kohteliaammin. "Mainitsitte haluavanne esittää minulle joitakuita kysymyksiä — tärkeitä kysymyksiä. En todellakaan jaksa käsittää, mitä ne voisivat koskea! En tiedä tästä miesraukasta kerrassaan mitään."