"Niin, mutta hukkuiko hän sitten siellä tai missään muuallakaan?" hän kivahti. "Minä puolestani uskon, ettei hän lainkaan hukkunut!"
"Entä kirje — ja hänen tavaransa?" panin vastaan. "Mitä voi ajatella —"
"Siitä voi ajatella paljonkin!" tokaisi Crole. "Sen vähän nojalla, minkä itse olen nähnyt ja teiltä kuullut hänestä, näyttää Mazaroff eli Merchison olleen omituinen koko ikänsä. On hyvin mahdollista, että hän tahallaan katosi Mombasan lahdella jostakin pätevästä syystä. Mikäpä olisi sen helpompaa. Sinclairin kirjeestä ilmenevistä tiedoista päätellen Merchison oli sopinut, että vene saapui noutamaan häntä määrätyllä hetkellä yöllä. Se tuli, hän solahti siihen ja oli poissa. Perin helppoa!"
"Jättäen rahansa ja tavaransa laivaan?" huomautin.
"Hän oli saattanut lähettää rahat ja tavarat — erittäinkin rahat — etukäteen sinne, mihin hän aikoi matkustaa", vastasi Crole kuivasti. "Muistaakseni mainitsitte hänen puhuneen Durbanista?"
"Kyllä", myönsin. "Juuri siellä hän otti nimen Mazaroff."
"Niinpä niin", jatkoi Crole. "Epäilemättä hänellä oli joku muukin syy kuin se, jonka hän teille ilmoitti, luopuakseen entisestä nimestään. Hän lienee toivonut, että sekä Englannissa että Intiassa pidettäisiin Andrew Merchisonia kuolleena. Ja kirjeestä ja matka-arkusta ja muistotaulusta huolimatta uskon, että Salim Mazaroff oli Andrew Merchison ja että hänet murhattiin Merchisonina eikä Mazaroffina."
"Merchisonina?" huudahdin, pysähtyen pelkästä hämmästyksestä. "Mutta — kuka täällä tunsi hänet Merchisonina."
"Se on saatava selville", vastasi hän tietävän näköisenä. "Jatketaan matkaa — mennään katsomaan, mitä Maythorne puuhaa."
Tapasimme Maythornen seisomassa majatalon ovella Musgraven seurassa. Lähestyessämme heitä Maythorne hymyili Crolelle, ikäänkuin olisi tahtonut sillä osoittaa, että hänellä oli uutisia.