"Oliko pyssy panostettu?" kysyi Maythorne. "Kaiketi ei?"
"Kyllä se oli", sanoi Musgrave. "Pidin sitä panostettuna — ei voi tietää, milloin sitä saattaa sattua tarvitsemaan tällaisessa yksinäisessä paikassa. Siihen ei luonnollisestikaan otaksuttu kenenkään muun kajoavan, ja naulat ovat koko korkealla seinässä."
"On kuitenkin vaarallista pitää panostettua pyssyä sisällä, eikö teidänkin mielestänne?" virkkoi Maythorne leppoisasti. "Eihän panostamiseen kulu kuin minuutin murto-osa. Millaisia panoksia pyssyssänne muuten oli?"
"Kynochin panoksia numero kaksitoista", vastasi Musgrave empimättä.
"Käytän aina niitä."
"Siitä on ehkä apua etsittäessä pyssyänne", huomautti Maythorne. "Teidän pitäisi mainita siitä poliisille." Hän kääntyi isännästä nummelle päin, kehoittaen Crolea ja minua mukaansa. "Aion pistäytyä tarkastamassa Reiver's Deniä", hän selitti. "Soisin teidänkin lähtevän. Eikö ole omituista, että Musgraven pyssy, jossa oli kahdentoista numeron panokset, katosi juuri samana iltana, jona Mazaroff ammuttiin? Tehän kerroitte, herra Holt, tohtorin näyttäneen teille joitakuita hauleja ja väittäneen niitä kaksitoistanumeroisiksi."
"Niin hän teki", myönsin.
"Otaksuttavasti tämä tohtori — mikä onkaan hänen nimensä — Eccleshareko? — eroittaa numero kahdentoista haulit numero yhdentoista hauleista", hän jatkoi. "Niissä kai on eroa?"
"Hän on metsämies itsekin", vastasin. "Parhaillaan hän on High Cap
Lodgessa metsästämässä."
"Vai niin. Sitten hän kaiketi tiesi, mitä puhui", huomautti Maythorne ja kääntyi minusta Croleen. "No — entä rouva Elphinstone?"
Kävellessämme nummen poikki Crole kertoi hänelle kaikki, mitä Marrasdale Towerissa oli tapahtunut. Hän kuunteli puhumatta paljoakaan — hän teki jo silloin minuun sellaisen miehen vaikutuksen, joka ottaa toisilta kaikki tiedot, mutta ei päästä suustaan juuri mitään. Mutta panin merkille, että hänen silmänsä kirkastuivat ja koko hänen olemuksensa kävi valppaammaksi, kun saavuimme Reiver's Denille — synkkään, kallioiden ympäröimään rotkoon, joka sijaitsi Birnsiden kylän ja High Cap Lodgen välisellä solatiellä; se oli pimeä, kolkko paikka, aivan kuin luotu murhatöitä varten. Siellä oli muuan paikkakunnan konstaapeli vahdissa; hän kertoi, että hänen oli määrä viipyä siellä, kunnes komisario ja ylikonstaapeli saapuisivat, ja hän näytti meille, missä Mazaroffin ruumis oli virunut. Vainaja oli löydetty tiheästä kanervikosta ja varvikosta melkein kohtisuoran, toistakymmentä metriä korkean kallioseinämän juurelta; poliisi osoitti sen reunalle.