"Pyssyn!" äänsi hän. "Mahdotonta!"

Näin Maythornen katsahtavan häneen terävän kysyvästi, ikäänkuin olisi aprikoinut, mitä vanhus tarkoitti. Mutta hän ei virkkanut mitään eikä myöskään Crole — aloimme kaikki laskeutua kalliolta tiheään varvikkoon, jossa konstaapeli seisoi. Hänen kädessään oli metsästyspyssy, ja meidän saapuessamme hän osoitti tuuheata kanervikkoa.

"Se oli työnnetty tuonne!" hän huudahti. "Juuri siellä se oli. Auringonsäde heijastui piipusta — juuri se sai katseeni osumaan siihen. Hieman ruostunut paikoitellen — se on kasteen vika."

Maythorne ojensi ääneti kätensä, ja huomautettuaan, kuinka vaarallista ampuma-aseilla leikkiminen on, ojensi konstaapeli pyssyn hänelle. Hän aukaisi lukon; pyssyn kahdesta piipusta oli toinen suppeampi, ja siinä ollut panos oli laukaistu. Maythorne vilkaisi Croleen.

"Kummallista!" hän sanoi. "Miksi ei murhaaja käyttänyt oikeanpuolista piippua?"

Vanha herrasmies, jota epäilemättä murhaan käytetyn aseen näkeminen näytti kiehtovan, naurahti hiukan.

"Jos tämä on sama pyssy, jolla tämän nuoren herran vanhempi seuralainen ammuttiin — mitä minä puolestani en lainkaan epäile — niin vasemman piipun käyttämiseen on ollut hyvä syy", hän selitti. "Kenties", hän lisäsi, vilkaisten viisaan näköisenä Maythorneen, "ette ole metsämies, sir. Jollette, niin ilmoitan teille, että lintupyssyn vasen piippu on aina suupuolelta suppeampi; tarkoitus on tietystikin se, että haulit pikemminkin suppenevat kuin hajaantuvat. Jos joku haluaa ampua toisen kuoliaaksi lyhyeltä matkalta, kuten tässä tapauksessa, niin hän luonnollisestikin käyttää suppeaksi porattua piippua mieluummin kuin toista."

"Olen hyvin kiitollinen, sir", vastasi Maythorne. "Selityksenne johdosta olen taipuvainen ehdottomasti päättelemään, että murhaaja oli tällaisiin pyssyihin läpikotaisin perehtynyt henkilö ja että murha tehtiin kylmäverisesti ja harkitusti."

"Mielestäni voitte pitää sitä varmana", vakuutti vanha herra, hymyillen taaskin tietävästi. "Niin, niin — harkitusti — juuri niin. No niin — näytte saavan kokoon todistuskappaleita."

Kohteliaasti nyökäten hän sitten kääntyi pois, kiiveten kallioita ja rinteitä perin ketterästi niin vanhaksi mieheksi. Maythorne tarkkaili häntä minuutin ajan ja katsahti sitten poliisikonstaapeliin.