"Enkö sitä sanonut?" huudahti Crole, kun timantit tulivat esille. "Hän piti timantteja irrallaan taskussaan! Kun kerran olimme puolisella Holborn-ravintolassa, otti hän esille kourallisen niitä — joka puolella ympärillämme oli outoja ihmisiä, ja huomautin hänelle, kuinka vaarallista oli pitää mukanaan ja julkisesti näytellä sellaisia arvoesineitä, mutta hän vain nauroi. Katsokaahan noita — siinä on varmaankin toistakymmentä kiveä irtonaisina taskussa! Luultavasti nuo timanttimiehet tottuvat siihen eivätkä pidä sitä sen kummempana kuin maanviljelijä sitä, että hänellä on taskussaan vehnä- ja ohranäytteitä. Kuinka arvokkaiksi luulette noita, Maythorne? Te tunnette ne paremmin kuin minä."
"En osaa sanoa", vastasi Maythorne välinpitämättömästi. Hän oli laskenut timantit syrjään pukeutumispöydälle ja tarkasti vanhaa nahkakukkaroa meidän seisoessa katsojina hänen vierellään. Sieltä hän ei saanut paljoakaan mielenkiintoista; siellä oli joitakuita tavallisia rahoja, valtakunnan kulta- ja hopeakolikoita; muutamia muita hän oli eri lokerossa säilyttänyt ilmeisesti harvinaisuuksina; niitä oli Krügerin puolikruununen, Englannin Länsi-Afrikan nikkelinen puolipennynen, Mombasan rupia, portugalilainen hopearaha ja Saksan Itä-Afrikan kolikko, jossa oli keisarin kuva, sekä lisäksi joitakuita egyptiläisiä ja intialaisia kultarahoja. Maythorne kiinnitti niihin hyvin vähän huomiota, häntä innostutti enemmän ohut, rypistynyt paperikaistale, jonka hän löysi kukkaron sisälokerosta ja levitti eteemme.
"Katsokaas tätä!" hän kehoitti. "Tämä on ainakin jotakin."
Paperikaistale oli kuitti kirjoihin viedystä kirjeestä, joka oli lähetetty Kapkaupungista ja osoitettu Eteläafrikkalaiselle Imperial-pankkiyhtymälle, Lontooseen, Lombardkadun 695:een. Maythorne osoitti postimerkin päiväystä — tammikuun 17 päivä.
"Yhdeksän kuukautta sitten", hän huomautti. "Kuinka kauan Mazaroff oli ollut Englannissa, kun kohtasitte hänet Cecilissä?"
"Vain muutamia viikkoja, mikäli tiedän", vastasin.
"Minä tiedän", ilmoitti Crole. "Hän saapui Englantiin heinäkuussa — kuukauden lopulla."
"Siispä se kirje tai paketti — tai mikä se lieneekään ollut — jota tämä kuitti koskee, lähetettiin Kapkaupungista tämän pankin haarakonttoriin kuukausia aikaisemmin kuin Mazaroff tuli tänne", huomautti Maythorne. Hän käänsi kuitin ympäri. "Selkäpuolella on muistiinpano — kirjaimia ja numero", hän jatkoi. "Näettekö? S.T.1. Mitähän se merkinnee? Entä onko tuo Mazaroffin käsialaa?"
"Kyllä se on hänen käsialaansa ihan varmasti. Hän kirjoitti isot kirjaimet jotensakin omituisesti."
"Otaksuttavasti mustiinpano koskee paketin sisältöä", arveli Maythorne.
"S.T.1. — Saanen vielä selville sen merkityksen. No niin, yksi seikka
on selvillä — tiedämme, mitä lontoolaista pankkia hän on käyttänyt.
Mutta kenties herra Holt sen jo tiesikin?"