"Musgraven pyssylläkö?" kysäisin.
"Se pieni yksityiskohta ei suinkaan tee asiaa mahdottomaksi!" virkkoi Maythorne. "Kuulinhan teidän kertovan poliiseille, että lopetettuanne kirjoittamisen veitte kirjeenne kylän laidassa maantienvarrella olevaan postilaatikkoon, jättäen tämän vierassalin tyhjäksi. Niinpä niin, silloin oli murhaajan perin helppo ottaa pyssy tuolta naulasta ja livahtaa Mazaroffin jälkeen."
"Se edellyttäisi, että hän tiesi pyssyn olevan siellä", huomautti
Crole.
"Juuri niin", myönsi Maythorne. "Mutta Holt mainitsi meille — tai oikeammin poliiseille meidän kuultemme — poistuessaan jättäneensä oven auki, ja täällä oli epäilemättä täkäläisiä veitikoita, jotka tunsivat tämän huoneen sisustuksen varsin hyvin ja tiesivät, mitä seinällä oli. Mielestäni on Mannersilla hyvä teoria — ryöstömurha. Mutta — pitääkö se paikkansa vai eikö — hm!"
"Epäilettekö sitä?" tiedustin.
Hän hymyili meille avomielisen tuttavallisesti.
"Jos todella tahdotte tietää", hän vastasi, "niin en epäile sitä enkä hyväksy sitä. Tällä hetkellä en vielä ole selvillä asioista. Minun on saatava koko joukko tietoja lisää. Esimerkiksi — kuka oli se mies, jota Mazaroff sanoi haluavansa tavata täällä? Tapasiko hän miehen? Ja jos tapasi, niin milloin ja missä? Jollei hän ollut kohdannut miestä, niin oliko hän murhan tapahtuessa menossa hänen luokseen? Ja vielä — tunteeko tämä mies, kuka hän lieneekin, Mazaroffin Mazaroffina vaiko Merchisonina? Murhattiinko Mazaroff Mazaroffina, täällä tuntemattomana miehenä, vaiko Merchisonina, miehenä, joka oli ollut täällä tunnettu?"
"Ahaa!" jupisi Crole. "Sama kysymys, jota minäkin olen aprikoinut!"
"Toisin sanoen", jatkoi Maythorne, "saiko tämä murha alkunsa jonkun sellaisen rosvoilevan lurjuksen äkillisestä saaliinhimosta, joka näki saaneensa tilaisuuden rikkaan miehen ryöstämiseen, vai onko meidän etsittävä syitä menneisyydestä — ja jos on, niin kuinka kaukaisesta?"