KAHDESTOISTA LUKU
Salakirjoituksinen kirje
On mielestäni luettava suureksi ansioksi, että hillitsin kasvoni ja koko olemukseni, kun tämä äkillinen ilmoitus lausuttiin, etten jäänyt tuijottamaan enkä hätkähtänyt, kun Armintraden nimi mainittiin. Ei edes Crolekaan, vaikka hän olikin vanha ja paatunut lakimies, voinut hillitä säpsähdystä, jos kohta se oli perin vähäinen. Mutta korkeassa asemassa oleva henkilö, jota puhuttelimme, ei katsonut Croleen eikä minuunkaan; hän oli kiinnittänyt huomionsa seuralaiseemme, jonka nimi ja maine ilmeisesti olivat hänelle hyvin tutut. Ja Maythorne ei tietystikään osoittanut hämmästyneensä; hänen aina herttaiset ja hilpeät kasvonsa eivät paljastaneet mitään.
"Ahaa!" äänsi hän. "Ymmärrän. Tarkoitatte, että Mazaroffilta hänen Etelä-Afrikassa ollessaan saapuneet kirjeet joutuivat aina tavallisesti herra Armintraden käsiin ja että herra Armintrade on nyt eronnut liikkeestänne."
"Juuri niin!" vastasi pankkivirkailija. "Armintrade huolehti kaikesta, mitä saapui Mazaroffilta. Ja kuten äsken sanoin, Armintrade poistui meiltä kuusi kuukautta sitten, tullen Courthopen pankin ylijohtajaksi. Se on vanha, yksityinen pankkiyhtymä, kuten kai tiedätte — Courthope, Daintree & Co, Mincing-kujan varrella."
"Niin, kyllä tiedän Courthopen pankin kuulopuheitten mukaan", vastasi
Maythorne. "Te siis, te itse, ette osaa kertoa meille erittäin paljoa
Mazaroffista?"
"Kerron sen, minkä tiedän", lupasi haastateltavamme, joka ilmeisesti oli tuiki halukas keskustelemaan kanssamme. "Tunnemme Mazaroffin hyvin varakkaaksi mieheksi, jolla oli laajoja kauppa-asioita ja joka viime aikoina hankki ja myi timantteja ja muita jalokiviä itämailla ja Etelä-Afrikassa. Päätilinsä hän piti Kapkaupungissa olevassa pääkonttorissamme, mutta jo vuosikausia hänellä on ollut pienempi tili avattuna täälläkin. Joku aika sitten hän siirsi tänne tilinsä Kapkaupungista; hän myöskin möi kaikki kiinteimistönsä ja sijoitti tänne niiden hinnan, aikoen kiinnittää ne uudelleen englantilaisiin vakuuksiin."
"Sitten teillä lienee hänen varojaan melkoinen erä", huomautti Crole. "Olemme saaneet tietää — oikeastaan hän mainitsi sen yorkilaiselle asianajajalle Postlethwaitelle — että se on noin kahdeksansataatuhatta puntaa."
"Niille suunnille, aivan varmasti", myönsi johtaja melkein välinpitämättömästi. "Pikemminkin enemmän luullakseni. Niinpä niin — hän oli varakas mies. Mutta jälkisäädös on kadonnut, niinhän sanoitte?"
"Kadoksissa vain toistaiseksi toivottavasti", virkkoi Crole. "Mutta Postlethwaitella on alkuperäinen luonnos, joka on Mazaroffin itsensä kirjoittama ja allekirjoittama. Tässä on siitä jäljennös."