Hän ojensi jäljennöksen pankkimiehelle, joka luki sen hitaasti.
"Tämä nuori herrasmies on jälkisäädöksessä mainittu Mervyn Holt", huomautti Crole.
Johtaja silmäili minua ymmärtävän näköisesti kultasankaisten silmälasiensa ylitse ja kumarsi minulle ystävällisesti.
"Onnittelen teitä, herra Holt", hän sanoi hymyillen. "Se on tavoittelemisen arvoinen omaisuus."
"Se ei ole vielä hänellä", huomautti Crole nauraen. "Sitä ennen on paljon suoritettava. Mutta nyt — voitteko kertoa meille mitään Mazaroffista — henkilökohtaisesti?"
"En sanottavasti mitään", vastasi johtaja. "Hän kävi täällä, mutta vain kerran, oltuaan jonkun aikaa Lontoossa. Näin hänet — juuri tässä huoneessa. Hän ei viipynyt täällä viittä minuuttia ja mainitsi tulleensa vain ilmoittamaan meille saapuneensa Lontooseen ja sijoittuneensa Hotel Ceciliin. Hän aikoi muka pistäytyä Pohjois-Englannissa ja käydä täällä palattuaan muutamia viikkoja myöhemmin. Ja — siinä kaikki."
"Otaksuttavasti olette lunastaneet hänen maksuosoituksiaan senjälkeen", virkkoi Maythorne.
"Siitä voin ottaa selvää", tarjoutui johtaja. Hän soitti kelloaan ja antoi senjohdosta ilmestyneelle konttoristille määräyksen; tämä poistui, palaten muutamien minuuttien kuluttua ja tuoden tarvittavat tiedot.
"Ei ainoatakaan herra Mazaroffin maksuosoitusta ole meille esitetty, sir, sitten kun herra Mazaroff itse käväisi täällä elokuun 29 päivänä", hän ilmoitti. "Silloin hän itse muutti rahaksi kahdentuhannen punnan suuruisen maksuosoituksen."
Johtaja nyökkäsi, ja konttoristi oli poistumaisillaan, mutta Maythorne pysähdytti hänet, katsahtaen hänen päämieheensä.