"Mazaroff kai otti sen rahaerän seteleinä", virkkoi Maythorne. "Ja täällä tietysti on muistissa setelien numerot. Voisinko saada ne?"
"Sitä vastaan minulla ei ole mitään muistuttamista", vastasi johtaja. "Noutakaa ne!" hän käski konttoristia. "Luuletteko", hän jatkoi, kääntyen jälleen Maythornen puoleen, "että Mazaroff murhattiin ryöstötarkoituksessa?"
"Niin, siihen suuntaan viittaavat seuraavat seikat", selitti Maythorne. "Sikäli kuin olen saanut tietää — tältä herra Holtilta ja eräiltä muilta henkilöiltä — Mazaroff oli noita huolettomia ihmisiä, jotka — tahtomatta rehennellä, ymmärrättehän — pelkästä ajattelemattomuudesta näyttelevät taskussaan olevia rahoja. Hän saattoi vetää esille kourallisen seteleitä, jotka olivat irrallaan hänen taskussaan."
"Eikä ainoastaan seteleitä!" jupisi Crole. "Hänellä oli timantteja ja muita arvoesineitä! Liivintaskuissaan! Se johdattaa kiusaukseen!"
"Niinpä niin", virkkoi johtaja, "timantteja hän otaksuttavasti käsittelee suunnilleen samalla tavalla kuin maanviljelijä käsittelee ohranäytteitä. Mutta, kuten herra Crole huomautti, se on kiusaus epärehellisille ihmisille. Entä" — hän laski kätensä kirjoituspöydällään olevalle pienelle sanomalehtikasalle — "mitä merkitsee se, mitä olen lukenut lehdistä, että Mazaroff on sama henkilö kuin joku Andrew Merchison? Mitä se tarkoittaa?"
Crole selitti sen hänelle, minkä jälkeen he pohtivat juttua jonkun aikaa kaikilta puolin. Konttoristi palasi, tuoden paperiliuskan; vilkaistuaan siihen johtaja ojensi sen Maythornelle, joka sijoitti sen huolellisesti muistikirjansa väliin. Muutamia minuutteja myöhemmin poistuimme sieltä. Päästyämme pankin komean oven ulkopuolelle Crole katsahti Maythorneen terävästi.
"Hm!" hän äänsi. "Armintrade!"
"Juuri niin!" vahvisti Maythorne. "Kuten sanoitte — Armintrade!"
Sitten he astelivat äänettöminä muutamia metrejä, kun taas minä, joka olin näissä asioissa aloittelija, koettelin arvailla, mitä he miettivät.
"Kun ihmisen tuntema henkilö murhataan hänen nenänsä edessä, niin hänellä saattanee olla syitä, joiden vuoksi hän ei astu esille ilmoittamaan tuntevansa murhatun", puhkesi Crole vihdoin puhumaan. "Mutta ottaen kaikki huomioon luulen, että jos tuonnottain olisin ollut Armintraden sijassa, olisin sanonut: 'Tunnen tämän miehen; hän on se ja se; kerron teille hänestä kaikki, mitä tiedän.' Eikö niin?"