"No niin, kuka oli se henkilö?" jatkoi hän. "Hän ei ole ilmoittautunut.
Mitä te kumpikin arvelette siitä?"
Ei kumpikaan meistä osannut arvella siitä mitään, emmekä virkkaneet mitään. Maythorne, joka istui Crolea ja minua vastapäätä, laski veitsen ja haarukan käsistään ja kumartui pöydän ylitse puoleemme.
"Entäpä", hän supatti salaperäisen merkitsevästi, "entä — niin — entä jos se oli hänen vaimonsa?"
"Rouva Elphinstone!" huudahdin.
"Rouva Merchison lain mukaan", vastasi hän. "Juuri niin! Entä jos se olikin hän?"
Tämä otaksuma näytti vaikuttavan Croleen vieläkin voimakkaammin kuin minuun — hänen suunsa avautui, ja hän hätkähti. Mutta ennenkuin hän ehti sanoa mitään, pujotteli ihmisten täyttämän huoneen läpi nuori mies, lähestyen häntä. Tulija kumarsi, ojensi Crolelle käyntikortin ja kuiskasi jotakin. Crole katsahti korttiin ja sitten ovelle.
"Odottaako hän ulkona?" hän kysyi. "Tuokaa hänet tänne, Rollinson — pyytäkää häntä tulemaan seuraani — näyttäkää hänelle tietä!"
Rollinson — Crolen konttoristeja — poistui ja Crole viskasi kortin pöydälle meidän nähtäväksemme. Se oli hyvin soma, kauniisti painettu kortti; siinä oli nimi Adolf Frobenius ja osoite Bond-katu 508, W. Sen omistaja oli komea, perin hienosti puettu herra — West Endin muodikkaan liikemiehen ja kunnioitettavien piirteiden perikuva.
"Bond-kadun jalokivikauppiaat ovat keikareita", kuiskutti Crole, kun Frobenius konttoristin opastamana lähestyi nurkkaamme. "Hän on asiakkaani ja naapurini — asuu lähelläni Wimbledonissa. Taitava mies. Kas vain, Frobenius!" hän jatkoi, tervehtien vierasta. "Onpa hauska, että sait minut tavoitetuksi. Oletko syönyt puolista? No, polta sitten seurassamme sikaari ja ryyppää kahvia! Suo minun esittää seuralaiseni — herra Maythorne, herra Mervyn Holt. Olen melkein varma", hän lisäsi hymyillen viekkaasti, "että olet jo ennen kuullut heistä kummastakin."
"Herra Maythornesta usein", vastasi jalokivikauppias, kumartaen kohteliaasti, "ja herra Holtista lukiessani sanomalehdistä selostuksia Mazaroffin jutusta. Juuri sen jutun vuoksi, Crole", hän jatkoi, "olenkin tullut sinua tapaamaan."