"Niin ajattelinkin", sanoi asianajaja. "Arvasin sen heti. Olemme hyvillämme kaikista tiedoista. Tulimme Lontooseen ottamaan selkoa Mazaroffin asioista, ja näin meidän kesken, kulutimme tänä aamuna tunnin Hatton Gardenissa, kysellen hänestä — mutta tuloksitta. Tunsitko hänet?"
Frobenius, joka juuri oli ottanut sikaarin Crolen kotelosta, viritti sen ja veti muutamia savuja, ennen kuin vastasi tähän kysymykseen.
"Olen lukenut sanomalehdistä paljon selostuksia tästä jutusta", hän alkoi vihdoin puhua. "Useimmat niistä ovat luultavasti sikäläisten uutistenhankkijain lähettämiä. Myöskin luin — ja huolellisemmin kuin muut tiedot — selostuksen kuulusteluista. Tietystikin huomasin, että siinä oli mainittu teidänkin nimenne, herrat Crole ja Holt. Ja tulin puheillesi, Crole, koska olen melkein varma, että kohtasin Mazaroffin joku aika sitten melkoisen harvinaisissa oloissa."
"Sepä jotakin!" huudahti Crole. "Mutta — joko tapasit hänet tai et tavannut häntä. Minkä tähden 'melkein'?"
"Sentähden, ettei kohtaamaani miestä minulle lainkaan esitelty", vastasi Frobenius. "Minä vain tapasin hänet. Mutta hän oli silmäänpistävä mies — ja sanomalehtien kuvaukset Mazaroffista sopivat häneen. Kerron, miten kaikki kävi. Sinä, Crole, tiedät hyvin, minkälaista liikettä harjoitan ja millaiset suhteet minulla on West Endissä. No niin, viimeksi kuluneen vuoden aikana olen tehnyt kauppoja erään sir Samuelin ja lady Leeken kanssa. Sir Samuel on nousukas; suoraan puhuen, hän hankki tavattoman omaisuuden tavarahankinnoilla äskeisen sodan aikana; hän on luultavasti moninkertainen miljoonamies. Noin vuosi sitten hän osti loordi Mulworthyn talon Park Lanen varrella; hänellä on myöskin, niin olen kuullut, hyvin komea maaseutuasunto Buckinghamshiressä. Hän ja lady Leeke — etupäässä jälkimmäinen — ovat ostaneet minulta paljon jalokiviä sekä kulta- ja hopeaesineitä — ymmärtänette", lisäsi hän, hymyillen tyynen tietävästi, "että heidän — hm — oli välttämättä hankittava esineitä, joita heillä ei menneinä aikoina ollut. Esimerkiksi lady Leeke on ostanut minulta hyvän joukon jalokiviä, ja rohkenenpa väittää, että hän on saanut erinomaisen käsityksen maustani ja kokemuksestani."
"Se on kunniaksi hänen maulleen!" pisti Crole kohteliaasti väliin.
"No niin", jatkoi jalokivikauppias myhäillen, "nyt joudun kertomukseni tärkeään kohtaan. Noin kuukausi tai viisi viikkoa takaperin kutsuttiin minua eräänä iltapäivänä puhelimeen. Soittaja oli sir Samuel Leeke. Hän pyysi minua heti tulemaan Park Lanen varrelle katsomaan ja arvostelemaan erästä hänelle tarjottua timanttia. Lupasin olla hänen luonaan muutamissa minuuteissa ja niin olinkin käytettyäni autoa. Tapasin sir Samuelin ja lady Leeken kirjastossa; heidän seurassaan oli outo mies, jonka ulkomuotoon, mikäli sitä muistan, sopii sanomalehtien kuvaus Mazaroffista — erikoisesti on muistissani vasemman silmän kierous. Häntä ei esitelty minulle nimeltään — huolimatta varoistaan eivät sir Samuel ja lady Leeke oikein tunne — käsitättehän. Tuntematon osoittautui suurisuuntaiseksi timanttikauppiaaksi, oli kuullut puhuttavan, että sir Samuel ja tämän puoliso haluaisivat mahdollisesti ostaa jalokiviä ja tarjoutui myymään heille jotakin erityisen arvokasta, nimittäin oivallisen parin sinisiä timantteja, joista toinen oli hänen taskussaan. Juuri sitä oli minut kutsuttu katsomaan. Hän näytti sen."
"Oliko se sininen timantti?" kysäisi Maythorne, joka aina tahtoi saada täsmälliset tiedot.
"Se oli sininen timantti — harvinaisen komea kivi olikin", vakuutti Frobenius. "Sen omistaja ilmoitti, että sillä oli pari, joka oli yhtä kaunis. Edelleen hän kertoi harjoittaneensa joitakuita vuosia timanttikauppaa Etelä-Afrikassa, mutta vetäytyneensä nyt syrjään; tämä oli muka hänen viimeinen kauppansa. Välillämme sukeutui hetkisen kestävä ammatillinen keskustelu, joka kuten saatoin eroittaa, kiihotti sir Samuelia ja lady Leekeä haluamaan omakseen tätä arvokasta jalokiviparia. Ja he — Leeket — tahtoivat päästä selville hinnasta. Myyjä ja minä puhelimme hyvän aikaa siitä asiasta. Hän oli suoramielinen järkimies, ja vihdoin saimme määrätyksi parille kohtuullisen hinnan."
"Kuinkahan suuri se oli?" tiedusti Crole kiihkeästi.