"Welminster-aukion jutussa. Hän ei ollut suoranaisesti siihen sekaantunut, mutta eräs asiakkaamme oli. Mallisonin nimi oli luettelossa. Painoin sen mieleeni. James Mallison — toimeton henkilö. Osoite on Park Lane. Lady Leeken veljenpoika — tämä Mallison."
"Entä itse Welminster-aukion juttu, Cottingley? Uhkapeliä, eikö niin?"
"Poliisit pitivät tarkastuksen muutamassa yksityisessä pelipaikassa Welminster-aukion varrella. Noin kolme tai neljä kuukautta takaperin. Pidätettiin kolme-, neljäkymmentä henkilöä. Mallison oli siellä mukana. Oli myöskin naisia. Ylhäisiä naisia. Pelipaikan omistaja tuomittiin suuriin sakkoihin — hyvin suuriin. Muut — vieraat — kuten tavallisesti selvisivät vähällä. Jos muistat, siellä oli myöskin eräs asiakkaamme — tuli hädissään luoksemme. Ei mitään! Haluatko otekirjan?"
Maythorne taivutti päätään ja ojensi kättään. Konttoristi meni huoneen keskellä olevan ison pöydän luokse, otti jykevän kirjan, joka osoittautui sisältävän sanomalehtileikkeleitä, etsi sivun melkeinpä salaperäisen nopeasti ja ojensi kirjan Maythornelle. Tämä silmäili otetta ja työnsi sitten kirjan Crolelle ja minulle.
"Kas tuossa", hän virkkoi. "Leikkaamme sanomalehdistä kaikenlaisia selostuksia ja juttuja ja liimaamme ne sitten kirjaan vastaisen varalle — niitä voi joskus sattua tarvitsemaan. Minusta on sellainen järjestelmä perin hyödyllinen, minun muistini ei ole niin mainio kuin tämän Cottingleyn. Tässä, kuten näette, on sanomalehden selostus eräässä West Endin yksityisessä pelihelvetissä toimitetusta poliisitarkastuksesta. Omistaja oli herttainen herrasmies, jolla oli niin paljon ystäviä, sekä miehiä että naisia, vierailemassa luonaan muutamana iltana, että poliisit alkoivat epäillä ja päättivät itsekin käväistä hänen luonaan — kutsumattomina vieraina. Tuossa on kerrottu, miten kaikki kävi, sekä mainittu huoneistosta tavattujen henkilöiden nimet ja niiden joukossa, kuten näette, on Park Lanen varrella asuva toimeton mies James Mallison — mistä päättäen herra Mallison asuu tätinsä ja enonsa luona. Mutta ehkä Cottingley tietää sen — hänellä on tiedossaan koko joukko asioita! Tiedätkö mitään Mallisonista, Cottingley?"
Konttoristi suipisti huuliaan ja liikautti hieman olkapäitään, ikäänkuin olisi tahtonut ilmaista, että Mallisoniin tuskin kannatti kiinnittää huomiota.
"Hyvin vähän! Nuori kaupunkilainen. Hiukan — turhamainen. Urheilee — vähän. Asuu sir Samuelin ja lady Leeken luona. Hänet näkee joskus näiden seurassa, useammin yksin jossakin sir Samuelin autossa. Käsittelee rahaa jokseenkin auliisti — Leeke-puolisoilla ei ole lapsia. Äskettäin rikastuneita — sodasta hyötyneitä — ymmärrättehän. Sanotaan, että tämä Mallison saa periä sir Samuelin varat."
"Ja siinäkö kaikki, mitä tiedät, Cottingley?"
"Siinä kaikki!"
Maythorne viskasi leikkelekirjan takaisin pöydälle.