"No niin, siinä se!" hän sanoi. "Nyt tiedämme Mallisonista hiukan enemmän. Epäilemättä hän on sama mies, jonka kanssa Mazaroff keskusteli Huntingdonissa ja Yorkissa. Eihän se tosin ollut mitään erikoista, mutta se tuntuu osoittavan, että Mallison oli matkalla pohjoiseen. Ja haluaisinpa tietää, kohtasiko hän Mazaroffin enää senjälkeen."
"Miksi niin?" kysyi Crole kummastuneen näköisenä. "Ja missä sitten?"
"Kysymyksen jälkimmäinen osa on tärkeämpi kuin edellinen", vastasi Maythorne. "Sellaisessa kohtauksessa on merkityksellinen juuri paikka. Meidän olisi päästävä selville, missä yhteydessä Mazaroffin murha ja se seikka, että hänellä oli toinen sininen timantti taskussaan, olivat keskenään. Kuinka moni tiesi, että se oli hänen muassaan? Mikäli olemme saaneet selkoa, oli täällä mies — Mallison, joka varmasti tiesi sen. Mallison oli nähnyt sinisen timantin — numero kahden — Mazaroffin hallussa kahdesti. Kun he tapasivat toisensa Huntingdonissa ja Yorkissa, puhelivat he otaksuttavasti sir Samuel Leeken kanssa hierotusta sinisten timanttien kaupasta. Meidän on löydettävä Mallison käsiimme ja keskusteltava hänen kanssaan. Koetan tänä iltana ottaa selon siitä, milloin hän todennäköisesti palaa tahi mistä hän on tällä hetkellä löydettävissä — käyn itse tiedustamassa sitä Leeke-aviopuolisoilta. Mutta sitten — Armintrade? Myöskin se mies on tavattava — hän tietää enemmän kuin on puhunut; oikeastaanhan hän ei ole virkkanut mitään. Ja siihen mennessä häntä on pidettävä huolellisesti silmällä. Holt, onko Lehtokurppaan jättämänne mies, autonohjaaja Webster, älykäs ja valpas?"
"Webster on terävä ja nokkela poika", vastasin, "sukkela ja luotettava."
"Anna minulle muutamia sähkösanomakaavakkeita, Cottingley!" pyysi Maythorne. "Holt, aion sähköttää Websterille teidän nimessänne muutamia määräyksiä, joita haluan hänen noudattavan pitäessään silmällä High Cap Lodgea. Meidän lienee luullakseni matkustettava sinne takaisin, mutta se ei tapahtune vielä huomenna. Mitä tulee huomiseen, niin suostutteko te kaksi tulemaan tänne kello kymmenen aamulla?"
Crole ja minä poistuimme pian, jättäen Maythornen kyhäämään Websterille lähetettävää sähkösanomaansa. Kadulle päästyämme Crole haukotteli.
"Minä lähden kotiin, Holt", hän sanoi. "Kotiin Wimbledoniin — päivälliselle ja makuulle, poika! Se on minulle tarpeen kaiken tämän jälkeen. Entä te? Mitä aiotte tehdä?"
"Aion menetellä jotakuinkin samalla tavoin", vastasin. "Syön jossakin päivällistä ja vetäydyn sitten asuntooni. Minäkin olen väsynyt. Ja otaksuttavasti on meidän taaskin oltava liikkeellä huomenaamulla?"
"Meidän on tavattava toisemme Maythornen toimistossa", myönsi hän nyökäten. "Hm! Olemmekohan päässeet vähääkään eteenpäin tänä päivänä? Kuka tappoi Salim Mazaroffin? Toivottavasti en tänä yönä unissani hoe mielessäni sitä kysymystä! No niin, näkemiin huomiseen saakka sitten!"
Hän haukotteli toistamiseen, hymyili anteeksipyytävästi, pudisti kättäni ja lähti rientämään lähimmälle maanalaiselle asemalle päin. Ja hänestä erottuani tunsin olevani uupunut — uupuneempi kuin olin aavistanutkaan. Viime päivien mielenkiihko, hoppu, sekavat mielenliikutukset — kaikki ne yhdessä alkoivat tehota. Vilkaisin kellooni — se oli täsmälleen kuusi. Päätin pistäytyä päivällisellä heti ja sitten mennä asuntooni Jermyn-kadulle ja paneutua nukkumaan.