Johtaja käänsi silmäreikänsä toveriaan kohti, joka nyökkäsi. "Sama se!" sanoi johtaja. "Sokkopeliä siis. Mutta — kuinka sitä pelataan?"
"Yksinkertaista!" vastasi mr Vandamarke. "Korttipakka siirtyy kädestä käteen ja jokainen ottaa pienen määrän kortteja päältä, minkä jälkeen kukin lehtiinsä vilkaisematta pelaa niillä, jotka on sattunut saamaan. Siinä kaikki!"
"Räikeää uhkapeliä! Jumalatonta peliä!" huudahti johtaja. "Ihmettelen, että teidänlaisenne erittäin arvossapidetty herrasmies, mr Vandamarke… Mutta olkoon menneeksi! Näyttäkäähän siis!"
He alkoivat pelata. Minä istuin vieressä katselemassa ja havaitsin nopeasti pari, kolme seikkaa. Mitä muuta mr Vandamarkelta tuossa talossa lieneekin ryöstetty, oli hänelle ainakin jätetty lompakkonsa. Hän otti sen esille — seteleistä pulleana. Toisetkin miehet ottivat huppukaulustensa verhosta lompakkonsa, jotka myöskin olivat hyvin täyteläiset. Se siitä! Mutta kiintoisampaa minusta oli mr Vandamarken ilmetyn erinomainen onni. Hän voitti voittamistaan! Löi aina korttinsa välinpitämättömän tyynesti, mistä havaitsin, että menestys näkyi hänelle olevan poikkeuksettoman säännöllinen. Toisten miesten setelit siirtyivät alati hänen omaan kasaansa, ja vihdoin nojasi johtaja pöydästä poispäin.
"Jo riittää!" virkkoi hän surkeasti nauraen. "Puti puhdas!"
"Niin olen minäkin", sanoi hänen toverinsa. "Ihan pennitön."
Mr Vandamarke sipaisi setelit — hyvänlaisen pinkan — ja pisti taskuunsa.
"Minulla on aina ollut hyvä onni korttipelissä", virkkoi hän miettivästi. "Kummallista! Mutta niin on ollut. Kiitän teitä hauskasta huvista. Ja milloin me sitten eroamme?"
Ero tuli kymmenen minuuttia myöhemmin, ajettuamme jo toista tuntia. Auto hiljensi vauhtiaan ja pysähtyi. Sisältä sammutettiin valot, ja ovi aukeni. Herra Vandamarkea ja minua pyydettiin astumaan ajopeleistä, ja niin tulimme pimeään. Minä näin olevamme valtamaantiellä, ja jonkun matkan, noin puolentoista kilometrin, päästä edestämme kuulsi valoja matalahkolta mäeltä — pienen kaupungin valoja.
"Missä ollaan? Mihin te meidät jätätte?" kysyi mr Vandamarke. "Tämä näyttää erämaalta. Missä…?"