Jotten hukkaisi mitään mahdollisesti tarjoutuvaa tilaisuutta, päätin mennä Birchin Lanelle seuraavana aamuna, kysyä herra H.C. Leddenhamia, kuka hän sitten olisikin, ja selittää syyn poisjäämiseeni edellisenä iltapäivänä. Ja puolipäivän lähestyessä minä meninkin. Sitten tuli toinen ja vielä salaperäisempi yllätys. En ollut erikoisemmin tutustunut Cityyn, mutta kauan ei kestänyt ennenkuin tulin vakuutetuksi yhdestä epäilemättömästä tosiasiasta — nimittäin siitä, että Birchin Lanella ei ollut sellaista numeroa kuin 327 A! Kävelin yhtä puolta ylös, toista alas, päästäkseni asiasta täyteen varmuuteen, tiedustelinpa kirjeenkantajaltakin. Hän vilkaisi minuun puolittain säälien.
"Ei ole sellaista numeroa, sir", vastasi hän. "Tarkoitatteko numeroa 27?"
"Enkä tarkoita!" sanoin minä, vetäen taskustani koneella kirjoitetun kirjeen. "Tuossa — 327 A!"
"Ei — ei sellaista ole, sir", selitti hän. "Ei koko kadun varrella!"
"Oletteko koskaan kuullut tuota nimeä?" kysyin osoittaen H.C.
Leddenhamia, koneella kirjoitettuna kuten kaikki muukin. "Leddenham?"
Hän pudisti päätänsä ja näytti neuvottomalta. "Ei! Se on aivan outo!" vastasi hän. "Ei tässä korttelissa sennimistä asu, siitä menen takuuseen!"
"Onko täällä mitään toista Birchin Lanea?" tiedustin.
Tällä kertaa hän katsahti minuun todella säälivästi.
"Toista! Ei ole muuta Birchin Lanea koko Lontoossa!" sanoi hän. "Tämä on ihan ainoa, hyvä herra."
Hänen mentyään tiehensä lähdin minäkin omalle taholleni — takaisin länteen päin. Nyt minulle selvisi. Kirje oli lähetetty pidättämään minua sinä iltapäivänä Marton Hillistä, jotta mr. Vandamarkella ei olisi seuraa hänen palatessaan kerhosta asemalle!