Mr Vandamarke päästi suustaan yhden sanan.
"Ei!"
"Minulla ei ole aseita", virkoin minä.
"Hyvä!" huudahti mies. "Sitten — tuon kulman taakse autoomme!
Kummallakaan teistä ei ole syytä pelkoon, mutta totella teidän täytyy.
Noh — rivakasti!"
Me marssimme — eihän siinä muuta neuvoa ollut. Mutta mr Vandamarke kysyi olkansa yli:
"Minne?"
"Meidän asiamme!" vastasi iso mies. "Kuten sanottu — älkää tehkö vastarintaa, mr Vandamarke, niin ei teille tapahdu mitään pahaa. Jo tänä yönä nukutte omassa vuoteessanne!"
Me käännyimme kulmasta. Siellä, maantien vieressä oli iso, voimakas, suljettu matka-auto. Meidät työnnettiin kursailematta autoon; kaksi miehistä, toinen sama, joka tähän asti oli ylläpitänyt keskustelua, seurasi meitä; kolmas hyppäsi eteen. Näin hänen asettuvan ajamaan, mistä minulle selvisi, että neljättä miestä ei ollut. Mutta vähän tilaisuutta meillä oli mitään nähdä, sillä heti kun me vangitsijoinemme olimme astuneet autoon, laskettiin verhot sivuilla ja edessä alas, enkä enää nähnyt ajajaa. Kaiketikin hän, kun meidät oli saatu varmaan talteen, riuhtaisi pois huppukauluksensa ja pukeutui tavalliseen asuunsa, jottei herättäisi huomiota. Oli miten oli, mutta minuutin kuluttua meidät kiidätettiin pois — vangittuina ja häkkiin suljettuina.
Ajopeleissä oli juuri kylliksi valoa voidakseni nähdä nuo kaksi miestä, jotka istuivat meitä vastapäätä lähellä ovea kummallakin puolen. Mutta minä en kiinnittänyt heihin mitään huomiota, vaan keskitin sen kokonaan matkamme suuntaan. Auto oli siihen astuessamme käännettynä etelään päin, ja eteläiseen suuntaan se lähti. Mutta muutaman minuutin perästä se kääntyi jyrkästi vasemmalle ja teki vähän myöhemmin yhtä jyrkän polven oikealle. Puolen tunnin kuluessa olimme kääntyneet niin monta kertaa, että jouduin ymmälle enkä voinut päättää, liikuimmeko itään, länteen, etelään vai pohjoiseen.
Äkkiä kiersi yksi pidättäjistämme sähkövalon palamaan. Silloin näin, että meitä kuljetettiin loistovaunussa, joka varmaan oli maksanut omistajalleen melkoisen rahasumman. Se oli iso, tilava kulkuneuvo ja siihen mahtui istumaan puoli tusinaa henkilöä. Sitäpaitsi se oli pehmeästi sisustettu ja varustettu kaikenlaisilla laitteilla, jotka tekivät oleskelun mukavaksi ja hauskaksi. Mutta turhaan etsin mitään kilpeä, nimipiirtoa tai muuta, mikä olisi ilmaissut omistajan. Sillä tavoin ei ollut enempää selkoa saatavissa kuin edessämme olevista synkistä hahmoista.