Kun saatiin valaistusta, kumartui mr Vandamarke, joka siihen asti oli istunut ääneti vieressäni, äkkiä päävartijamme puoleen.
"Koska näytte tuntevan perin hyvin asiani ja liikkumiseni", huomautti hän peittämättömän ivallisesti, "niin tiedätte kaiketi, että minulla on tytär?"
"Tiedämme sen varsin hyvin, mr Vandamarke", kuului miehen huulilta.
"Tyttäreni odottaa minua kotiin päivälliselle neljännestä yli seitsemän", sanoi mr Vandamarke. "Hän hätääntyisi kovin, jos minä en saapuisi."
"Olkaa huoleti, sir!" vastasi kohtelias ääni. "Me otimme sen seikan huomioon. Tyttärenne on jo ehtinyt saada teiltä sähkeen, jolla ilmoititte hänelle, että odottamaton asia viivyttää teitä myöhäiseen hetkeen. Kaikki on kunnossa, mr Vandamarke! Te pääsette turvallisesti nukkumaan kotiinne, kun olette meistä suoriutunut."
"Tosiaan hyvin ystävällistä teidän puoleltanne!" huomautti mr Vandamarke. "Teidänlaisiksenne miehiksi olette sekä kohteliaita että huomaavaisia. Mutta sanokaahan mitä minusta tahdotte? Noh, hupsu kysymys! Voinhan asian hyvinkin arvata."
"Sitten ei olekaan mitään syytä sitä minulta kysyä, mr Vandamarke", vastasi vangitsijamme. "Olen sentään iloinen, kun pidätte meitä huomaavaisina ja kohteliaina. Koetamme olla kumpaakin. Kaihan teidän on mukava istua? Polttakaa, jos haluatte — me itse, kuten näette, emme sitä tällä hetkellä voi."
Vandamarke veti esiin sikaarikotelonsa, noudattaen kehoitusta. Hän poltteli ääneti kotvan aikaa, silmäillen tarkasti pidättäjiään. Minäkin tarkastelin heitä — tai pikemminkin mitä heidän vaatteistaan saatoin nähdä. Toisella oli ruskea, toisella harmaa villapuku — hyvää kangasta ja hyvin leikattu. Jalkineetkin olivat hyvät — ensiluokkaiset, kallishintaiset kengät. Ja mies, joka yksin oli haastellut, puhui tyynellä, sivistyneellä äänellä — herrasmiehen äänellä.
"Lienenköhän joskus ennenkin kuullut teidän äänenne!" huudahti mr
Vandamarke äkkiä. "Melkeinpä luulen!"
"Ja minä luulen, että ette ole, mr Vandamarke", vastasi vangitsijamme. "Mikä on kohtelias muoto sanoa, että varmasti ette ole. Ette ole minua milloinkaan ennen tavannut ettekä minua tämän illan jälkeen myöskään koskaan enää tapaa."