"Juuri niin!" yhdyin minä. "Huvitelkaa te seuraamalla esitystä, minun pitäessäni saalista silmällä. He eivät vielä lähde — eivät ainakaan ennenkuin tämä suuri tähti on suorittanut osansa. Jotta emme eksyisi toisistamme, pistäkää käsivartenne kainalooni. Se on hyväksytty muoti seisottaessakin."
Hän nauroi ja sujahdutti kätensä kainalooni. Se oli hento mutta silti luja käsi. Saatoin tuntea takkini lävitse sen lämmön. Kahtakymmentä minuuttia myöhemmin, kun taiteilijatar oli viimeisen kerran kumartanut poistuakseen, minä puristin sitä vaistomaisesti. Trafferdale ja hänen toverinsa olivat lähteneet liikkeelle.
"No nyt!" sanoin. "Tämä on tehtävän tiukin osa. Kiusallista on, jos he lähtevät ajurilla! Mutta joka tapauksessa…"
Seurasin silmilläni Trafferdalen kookasta vartaloa hänen astuessaan edeltä. Onneksi poistui joukko ihmisiä, kun loistonumero oli ohi, joten Rosalien ja minun oli helppo seurata saalistamme huomatuiksi tulematta. Ja suurella mielihyvällä totesin, etteivät Trafferdale ja mrs Kennerley kadulle tultuaan osoittaneet mitään halua ajaa, pitipä heidän matkansa sitten minne tahansa. Mrs Kennerley pisti käsivartensa hänen kainaloonsa, ja he alkoivat astella aukeaman yli. Samoin teimme me heidän perässään.
"Kuulkaahan!" virkoin minä vetäen Rosalien käsivarren taaskin kainalooni. "Nuo kaksi aikovat kävellä. Tiedätteköhän, missä rouva Kennerley asuu?"
"Hänen osoitteensa? Niin — hänellä on huoneisto Wells-kadun varrella.
Eikö sinne käännytä Oxfordkadulta?" kysyi hän.
"Kyllä — mutta he eivät mene sinne päin", vastasin minä, kun
Trafferdale tovereineen suuntausi länttä kohti. "He seuraavat
Piccadillyä. Tiedättekö, missä Trafferdale asuu?"
"Tiedän kyllä senkin, koska olen lähetellyt sinne kortteja", vastasi tyttö. "Hän asuu Down-kadun varrella — siellä on hänellä luullakseni huoneisto."
"Sinne he sitten kaiketi ovat matkalla", sanoin minä. "Ja siinä tapauksessa saamme purjehtia selvää väylää — kunnes panemme heidät kiikkiin. Tuolla he menevät! Meidän tarvitsee vain kävellä perästä säädyllisen matkan päässä. Mutta jos he menevät Trafferdalen asuntoon, mitä meidän silloin on tehtävä? Isänne edustajana tulee teidän ratkaista."
Neitonen epäröi hetkisen ja lausui sitten päättäväisesti: