"Ainakin hän sinne Trafferdalen kanssa meni", vastasin minä.
"Tarkoitatte, että näitte heidän yhdessä menevän sisälle katuovesta?" kysyi hän erikoisesti korostaen yhdyssanan ensi osaa. "Mutta ettekö todella nähnyt häntä huoneistossa? Kah…"
Tässä kohdassa keskeytti hänet sihteeri, joka tuli kuiskaamaan jotakin.
Kun viimemainittu oli mennyt, kääntyi hän meihin päin.
"Täällä on mies, joka sanoo voivansa antaa tietoja", virkkoi hän. "Tulee juuri sisälle. Kuulkaa, livahtakaahan tuonne sivuhuoneeseen, jättäkää ovi auki ja… kuunnelkaa!"
Rosalie ja minä tottelimme. Kuulimme vieraan astuvan sisälle. Varovaisesti vilkaisin häneen ovenraosta. Ja hän oli vanha tuttavani — käyräsorminen mies.
VII
HERTTAINEN PALVELIJA
Ennenkuin Corland oli virkkanut tulijalle muuta kuin pari sanaa keskustelun esipuheeksi, pujahti sisähuoneeseen sen etäisimmässä nurkassa olevasta ovesta omituisen näköinen pieni mies, joka hymyillen ja merkitsevästi nyökäten Rosalielle ja minulle, samalla kuin varoittavasti laski sormen huulilleen, hiipi varpaillaan lattian yli ja asettuen likelle kyynärpäätäni yhtyi kanssani tuijottamaan rakosesta, jonka lävitse katsellen oli tuntenut koukkusormen. Hän näkyi tarkastavan miehen nopeasti, mutta tyydytyksekseen. Sen tehtyään hän kääntyi jälleen meitä kohti, pudisti päätänsä, hymyili ja näkyi avaavan korvansa yhtä suuriksi kuin vastikään oli avannut silmänsä. Ja hän kuunteli hartaasti. Samoin mekin. Sen miehen täälläolo, jonka vajaasti kolme tuntia aikaisemmin olimme nähneet päätähavin syöksyvän, huoneistosta nähdessään minun pistoolini ja jolla minä tiesin olevan osaa mr Vandamarken ja minun kaappaamisessani, oli lievimmin sanoen peräti kummallista.
Mutta Corland oli alkanut puhua äänekkäästi ja samaan sävyyn kuin ristikuulustelun toimittaja, joka tahtoo päästä totuuden perille.
"Olette tullut Morning Postin ilmoituksen johdosta, niinkö?" haastoi hän. "Ilmoituksen, jossa puhuttiin varastetusta timantista? Hyvä on — ja kuka te sitten olette?"