Vastaus tuli niin mairean säyseällä soinnulla, että siinä suhteessa harvat olisivat vetäneet hänelle vertaa. Olisi voinut lyödä huoletta vetoa miehen ammatista hänen äänensävynsä perusteella.
"Nimeni on Ganderson, sir, — John Ganderson", vastasi hän.
"Ganderson? Ei ole nimien tavallisimpia! No, mitä te tiedätte tästä asiasta, Ganderson?"
Vastaus tähän suoraan kysymykseen sai johdannokseen pikku rykäyksen — sellaisen, joka ilmaisee hellävaroin hoideltavaa diplomatiaa.
"Niin, sir, luulen tietäväni jotakin — mahdollisesti paljonkin. Asia on — sanoisimmeko omituinen? Ja mutkallinen."
"Omituinen ja mutkallinen, niinkö, Ganderson? Hm… sitten teidän on luullakseni parasta puhua mahdollisimman yksinkertaisesti ja selvästi. No, mitä te tiedätte?"
"Niin, sir, voin sanoa olevani kamaripalvelija — ammatiltani, sir. En kenenkään yksityinen kamaripalvelija, — hoidan palvelushommia Wellersfordin talossa, Down-kadun varrella asuville herroille yleensä. Eräs heistä on mr Trafferdale. Ikäväkseni täytyy minun sanoa, sir, että — todistuksista päätellen — mr Trafferdale on minua puijannut."
"Miten? Ja mitä yhteyttä sillä on tämän jutun kanssa?"
"Asia on näin, sir: palvelijantoimieni ohella harjoitan toisinaan hiukan autonajoa — olen tutkinnon suorittanut ajaja. Olen kyydinnyt mr Trafferdalea aika paljon — silloin tällöin. Kun mr Trafferdale lähtee automatkalle, sir, on hänellä tapana vuokrata ensiluokkainen auto Hellinghamin autotallista. Viime maanantai-iltana palasi mr Trafferdale aikaisin Citystä ja käski minun hankkia auton, jota hän tavallisesti käyttää. Sanoi haluavansa, että kyyditsisin hänet maataloon, joka hänellä on Surreyssä."
"Missä päin siellä?"