He alkoivat äänekkäästi nauraa. Huopahattuun puettu mies läimäytti minua olkapäälle; he olivat molemmat sitä lajia, joka mielellään käyttää tällaista tuttavallista tervehdystä.
"Sillä jos olemme, niin te juhlallisesti varoitatte meitä sanomasta mitään sellaista, jota voitaisiin käyttää todistuksena meitä vastaan, niinkö, veikkonen?" virkkoi hän nauraa hykähdellen. "Haha, mikään ei vedä vertaa oivalle leikille! Mutta tulkaahan Barleyn ravintolaan ja kertokaa meille, kuinka vanha herrasmies jakselee, nyt kun tietää kepposen kepposeksi. Vanhaa, kelpo lajia — ja vanha taitava korttihuijari. Tulkaahan!"
He astuivat ravintolaa kohti ja minä heidän kanssaan, päättäen nyt hankkia selvyyttä niin paljon kuin voin. Olin äkkiä muistanut Gandersonin maininneen jotakin siihen suuntaan, että Trafferdale oli hänelle kuvaillut kaappaamista oivalliseksi pilaksi. Nähtävästi olivat nämä kaksi miestä samaa mieltä. Mutta minä halusin tietää — ja olin tarttuvinani heidän onkeensa.
He saattoivat minut vanhanaikuisen huoneen hiljaiseen nurkkaan ja olivat kovin kestiystävällisellä päällä. Huopahattuinen mieli tarjota samppanjaa. Mutta minä tyydyin sellaiseen, mikä ei niin helposti samentaisi sielunkykyjen toimintaa.
"Sensijaan että kilistelen teidän kanssanne, hyvät herrat", sanoin minä niin hilpeään sävyyn kuin suinkin voin teeskennellä näkyville, "tulisi minun luovuttaa teidät ensimmäisen konstaapelin huostaan. Tiedättekö, että sanomalehdissä on ilmoitus…?"
"Nähnyt sen joka lehdessä sekä eilen illalla että tänä aamuna!" keskeytti vanhempi mies. "Onkin ikävää, että Trafferdale viivytteli niin kauan ennenkuin selitti asian tuolle vanhalle herrasmiehelle — muutoin olisivat Vandamarkelta säästyneet kaikki nuo kulut. Arvattavasti on asia nyt päättynyt — kuten kaiketi tiedätte, koska olette ukon nuori ystävä."
"En ole nähnyt Vandamarkea kahteen päivään", vastasin, tahallani puolittain huolettomasti. "En siis tiedä, mistä haastelette. Mitä selityksiä tarkoitatte? Mikä on tämän jutun salaisuus? Puhutte pilasta. Oliko pilaa raahata vanhanpuoleinen herrasmies vieraaseen taloon ja ryöstää häneltä…"
"Talteenotto on parempi sana!" huudahti toinen mies keskeyttäen lauseeni. "Ryöstö? Rumaa!"
"… perin arvokkaan timantin?" jatkoin minä. "Vieläpä revolverilla uhkaamalla? Minä en sitä oikein käsitä! Minusta tuntuu kuin…"
"Missään revolverissa ei ollut edes tyhjää patruunaa", sanoi vanhempi mies, puhuen vakavammin. "Ja myöntänette, ystävä hyvä, ettei tehty minkäänlaista väkivaltaa. Kaikkihan kävi kohteliaasti ja huomaavaisesti. Koko asia oli oivallinen pila…"