"Hän!" myönsin. "Sama mies, jolle vein käärön."
"Joka", sanoi hän juhlallisesti, "epäilemättä sisälsi sen esineen, olihan mikä oli, minkä tähden tämä kiinalainen tappaa ihmisiä! Nuo toisöiset kaverithan pakottivat teidät tunnustamaan, että olitte vieneet sen Pennithwaitelle?"
"Niinhän ne pakottivat! — puserrettuaan sen ensin revolvereineen Walkerista, joka siten saattoi minut pulaan", vastasin. "Mutta minä en tietenkään tiennyt mitä käärössä oli enkä siis voinut heillekään sanoa."
"En nyt sitä tarkoittanut", huomautti hän. "Sitä minä tarkoitin, että — nuo roistothan kytkettiin ja teljettiin ennenkuin ehtivät mitenkään käyttää hyväkseen sitä tietoa, jonka teiltä saivat. Mutta — Pennithwaite on tarkastettu ja murhattu. Toimiiko siis kiinalainen yksikseen, vai onko hän jäänyt Lontooseen ja siellä saanut tietoonsa Pennithwaiten asian eikä ole hukannut kallista aikaa? Kumpi?"
"Se sietää hieman aprikoimista", sanoin hetken vaitiolon jälkeen. "Uskon, että kiinalainen on jäänyt Lontooseen, kun muut kolme tulivat tänne. Tällaisella hiljaisella maaseudulla olisi kiinalainen heti huomattu; Lontoossa —"
"Niitä taitaa olla paljon Lontoossa?" kysyi hän keskeyttäen.
"Aika paljon! East Endissä koko joukko — Limehouse on paljasta Kiinaa, kauttaaltaan", vastasin. "Mutta ne ovat — alhaisia kiinalaisia, luulemma. Toisissa paremmissa kaupunginosissa on ylhäisempiä — herrasmiehen tapaisia — Enimmin minua ihmetyttää tuossa erityisessä Chuh Sinissä — sen kummemmin en ole kuullut häntä mainittavan — se, että hän on menettänyt osan toisesta korvastaan! Hän on siis helposti tunnettava. Minne hän pääsee? Mihin piilottautuu? — miten hän saattaa säilyä näkymättömänä, kun ei vielä tähän asti ole tavattu? Merkillinen juttu! Kiinalainen, joka on menettänyt alaosan korvastaan! — Luulisipa, että poliisi olisi jo aikoja sitten saanut hänet seulotuksi erilleen koko Lontoon kiinalaisväestöstä."
"Niinpä kylläkin", sanoi hän juhlallisesti nyökäten, "mutta tämäpä kiinalainen onkin oikea ylitaituri kaikenlaisissa asioissa, joita länsimaalaiset eivät kykene käsittämään. Tuo kaveri taistelee ankarasti siitä salaperäisestä esineestä, jota hän tavoittelee, eikä häntä vähät pidätä! Oma mielipiteeni on tietenkin, ettei hän löytänyt sitä Pennithwaiten luota. Ja siksi —"
Hän pysähtyi ja katsoi minua kiemurrellen kohoavan savun läpi… tarkoittavasti.
"Mitä niin?" sanoin.