"Mutta mitä minä sitten enää voin tehdä?" huudahti Peggie, yrittäen uudelleen vimmastua. "Eihän voi sulkea eläintä rautakaappiin tai panna sitä asumaan vierashuoneeseeni! Sellaisiin varokeinoihin kuin minä ei ole kukaan koskaan ryhtynyt. Minun isäni valmensi kolme Derby- ja neljä St. Leger-voittajaa aikoinaan, ja hän olisi purskahtanut nauramaan nähdessään, millä tavalla tätä tammaa on vartioitu. Miksi —"
"Olosuhteet ovatkin poikkeukselliset, rakas Peggie", keskeytti neiti
Hepple.
"Älkää joutavia jaaritelko, Millie täti!" kivahti Peggie. "Tiedämmehän kaikki, että olosuhteet — hitto vieköön — ovat poikkeukselliset. Kysymys on siitä — mitä enempää voin tehdä kuin mitä jo teen? Kokonainen rykmentti miehiä ja tallirenkejä häärii eläimen ympärillä — mitä muuta voin tehdä? Jos vain ihmiset olisivat järkeviä —"
Hän katsahti minuun rummuttaen pöytää sormenpäillään, ja hänen katseessaan oli jotakin, joka pani minut ajattelemaan toisin.
"En minä lopuksikaan käsitä", sanoin minä silmäillen Peytonia, "mitä enempää neiti Manson voisi tehdä! Tammaahan vartioidaan säännöllisesti herkeymättä yötä päivää —"
"Minäpä kerron teille tarkasti, miten asia on järjestetty", sanoi Peggie. "Ensiksi päiväsaikaan on aina noin kymmenkunta henkilöä silmällä pitämässä joko sitä suorastaan tai sen tallin ovea. Yöllä on Bradgett taikka hevosen oma tallipoika aina sen luona; yksi salapoliisi on siinä ainoassa huoneessa, josta sen talliin päästään, ja kaksi muuta pitää vahtia pihalla ulkopuolella. Mitä enempää voi tehdä?"
"Sangen vähän!" sanoin minä. "Mutta sallikaa Peytonin ja minun tehdä se vähä. Me vartioimme kernaasti vuorotellen tästä asti siihen, kunnes viette sen Epsomiin. Se on Peytonin ehdotus."
"Peyton on hyvin ystävällinen — olette kumpikin", vastasi Peggie. "Jos tahdotte kuulla vilpittömän mielipiteeni Välkehtivän Rubiinin valmentajana, on se kerrassaan tarpeetonta. Mutta jos se antaa teille jotenkin mielenrauhaa — minä en ole edes levotonkaan! — niin tehkää vain niin. Järjestäkää asia, kuten haluatte — ja asettukaa tänne. Ja heittäkää nyt toistaiseksi tuo joutava juttu ja juokaa!"
Peyton ja minä ryhdyimme omiin järjestelyihimme — neuvoteltuamme sitä ennen Bradgettin ja salapoliisien kanssa. Ne olivat aivan yksinkertaiset — hän valvoisi tallin luona ensi yönä, minä seuraavana; minä vartioisin toisena päivänä; hän seuraavana — ylimääräisinä apulaisina. Me noudatimme tätä suunnitelmaa — eikä mitään tapahtunut.
Ei mitään ainakaan ennenkuin sunnuntaina heti puoliyön jälkeen, kun istuin poltellen ja rupatellen erään salapoliisin kanssa Välkehtivän Rubiinin tallin edessä olevassa huoneessa.