Ei kukaan meistä keskustellessamme seuraavana aamuna asiasta voinut huomata mitään päätä tai perää Joyceyn yöllisessä vierailussa. Mitä erikoista hyötyä saattoi olla siitä, että hän puoleksi minuutiksi pisti päänsä Välkehtivän Rubiinin talliin ja näki, että se oli siellä?
Asia oli mitä suurimmassa määrässä salaperäinen, ja yksi ainoa kohta siinä vain tuotti meille tyydytystä — varmuus siitä, että lady Renardsmere oli jossakin lähellä, tarkoittipa sillä läheisyydellä sitten Lontoota tai muuta. Mutta keskustellessamme kahden kesken asiasta esitti Peyton erään oman teoriansa.
"Kuulkaapas, Cranage", sanoi hän katsoen minua tutkivasti, "tuo vanha lady Renardsmere on kieltämättä omituinen, eikö niin?"
"No sen alle voitte vaikka puumerkkinne panna!" vastasin minä.
"No niin", jatkoi hän hitaasti, "kun ihmiset tulevat määrättyyn ikään ja ovat koko elämänsä ajan olleet omituisia, luulen sellaisen ajan koittavan, jolloin paljas omituisuus muuttuu joksikin, joka enemmän muistuttaa — ellei suorastaan mielisairautta, niin ainakin jotakin hyvin sen tapaista."
"Luuletteko, että lady Renardsmere on mielipuoli?" kysyin minä suoraan.
"Ehkä hän on yhdessä suhteessa mielipuoli", sanoi hän. "Hänellähän on joitakin omituisia hommia. Kysymys on vain siitä — onko se mielipuolisuutta vaiko järjestelmällistä menettelyä? Mitä hän aikoo? Alanpa käydä oikein kärsimättömäksi saadakseni nähdä hänet."
"Minua kummastuttaa, ellei se tapahdu tänä iltana tai huomenaamulla", sanoin minä. "Hänen täytyy näyttäytyä Epsomissa! Hänen oma hevosensa! Ja minun ymmärtääkseni on hän yhtä kiihkeä voittamaan Derbyn kuin kuka omistaja hyvänsä — enemmänkin kuin kiihkeä!"
"On kai", sanoi hän miettivästi. "Sen olen tullut ymmärtämään — ehkäpä tavalla sellaisella, ettette sitä oikein käsitäkään. No niin — me siis muutamme tuonne Epsomiin tänään, eikö niin? Minä tahdon seurata asioita loppuun asti, Cranage! — lähden saaton mukana ja menen asumaan johonkin hotelliin siellä ja odotan, kunnes kaikki on ohi. Kuulkaahan, — minä en tunne noita kilpa-ajoasioita paljoakaan — mitä hevosia sinne tulee, joista tammalla saattaisi olla vastusta tuon suuren kilpailun voittamisessa?"
"Sinne tulee Jack Cade-niminen hevonen ja toinen, jonka nimi on Flotsam, vielä muuan Roneo ja eräs tamma nimeltään Hedgesparrow, kaikki hyvässä nimessä vedonlyönnissä", vastasin minä. "Jack Cadesta on pahin pelko — se voitti kahdentuhannen guinean palkinnon. Mutta se on neljässä yhtä vastaan tänä aamuna ja Välkehtivä Rubiini on tasassa — vaan vielä se nousee epätasaiseen vetoon ja tuottaa silloin hirvittävän joukon rahaa! Neiti Manson väittää, ettei mikään voi sitä voittaa, ja luullakseni on sen oma talliväki lyönyt siitä niin paljon vetoa, ettei sillä ole enää penniäkään jälellä! Jos kaikki käy kohdalleen, voittaa se nähtävästikin hyvin helposti!"